Weed infestation and factors affecting weed incidence in spring cereals in Finland - a multivariate approach
Salonen, Jukka (1993)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Salonen, Jukka
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
2
Numero
6
Sivut
525-536
Agricultural Research Centre of Finland, The Scientific Agricultural Society of Finland, The Finnish Society of Dairy Science Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1993
Tiivistelmä
Kevätviljapeltojen rikkakasvillisuutta analysoitiin ordinaatiomenetelmillä ja kuvattiin koordinaatistokuvilla. CANOCO-ohjelman monimuuttujamenetelmillä pystyttiin erottelemaan eri maantieteellisille alueille tyypillisiä rikkakasvilajeja ja niiden esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Vilielytekniset toimet kuten yksipuolinen viljanviljely ja jatkuva herbisidien käyttö suosivat mm. mataroiden, peippien, pihatähtimön ja peltoemäkin esiintymistä. Nämä lajit esiintyivät yleisimmin Lounais-Suomessa. Keski-Suomen tyypillisiä lajeja olivat mm. linnunkaali, juolavehnä ja kärsämöt. Maan happamuus ja maalaji olivat tärkeimpiä kasvualustaan liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttivat rikkakasvuston koostumukseen. Jatkuva herbisidien käyttö oli merkittävin yksittäinen rikkakasvillisuuden koostumusta selittävä tekijä, joskin eri ympäristötekijöiden vaikutuksia rikkakasvilajeihin ei pystytty täysin erottamaan toisistaan. Rikkakasvien keskimääräinen kasvutiheys oli 170 kpI/m2 (mediaani 124 kpI/m2) . Rikkakasvien tuottama maanpäällinen ilmakuiva biomassa oli keskimäärin 320 kg/ha (mediaani 183 kg/ha). Rikkakasvien keskimääräinen kasvutiheys ei vaihdellut eri maalajeilla, mutta kasvit tuottivat enemmän biomassaa karkealla kivennäismailla ja turvemailla kuin savimailla. Tehokkaimpia biomassan tuottajia olivat pillikkeet, jauhosavikka ja juolavehnä. Rikkakasvikartoituksen lajisto koostui 33 ennalta valitusta lajista. Tyypillisesti kunkin pellon rikkakasvillisuus koostui muutamasta lajista. Yksittäisten lajien suhteellista runsautta kuvaavan N2-diversiteetin perusteella pelloilla esiintyi keskimäärin seitsemän kasvutiheydeltään (kpI/m2) merkittävää lajia. Lajisto jakautui lähes kaikilla viljelyksillä esiintyviin lajeihin (jauhosavikka, pillikkeet, orvokki) ja eri alueille tyypillisiin lajeihin. Ordinaatiokuvat antoivat selkeämmän kokonaiskuvan rikkakasvien esiintymisestä ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta kuin aiemmin samasta aineistosta julkaistu regressiotarkastelu.
Collections
- Julkaisut [86932]