Maalaji ratkaisee kestorikkakasvien torjuntatekniikat luomuviljanviljelyssä

Abstract

Neljällä tilalla Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa seurattiin parin vuoden ajan kahden eri kesannointitekniikan vaikutusta kestorikkakasvien määrään ja pellon typpitalouteen. Vaihtoehtoina olivat pikakesanto + viherkesanto kevätvilja + nurmensiemen, tai avokesanto + ruis aluskasvinurmi rukiin alle. Alkukesällä tehtävä kesannointi ja kesäkuun lopussa kylvettävä viherlannoitus sopivat kestorikkakasvien torjuntakeinoksi hikeville maille, muttei savitai hiesumaille, joilla kevätkosteus täytyy hyödyntää kylvöjen onnistumiseksi. Hikevillä mailla taas viherkesannolla saadaan tukahdutettua ne kestorikkakasvit, jotka ovat selvinneet alkukesän avokesannosta. Avokesannointi kohotti maan liukoisten typpiyhdisteiden määrää selvästi sekä pintamaassa että pohjamaassa. Ruis hyötyi avokesannosta tuottaen 2150 3040 kg/ha jyväsadot. Myös kaikkien kestorikkakasvien osuus rukiin aluskasveista putosi. Viherkesantojen jälkeen kylvetyt rehuviljat tuottivat myös kohtalaiset sadot. Niillä koepaikoilla, joissa viherkesanto oli jäänyt aukkoiseksi, ohdake jatkoi kasvuaan, mutta juolavehnän ja valvatin määrä laski. Seuranta osoitti, etteivät peltolohkoilta mitatut liukoisen typen määrät kahden vuoden seurannassa antaneet lisätietoa kesannointitekniikoiden typpihuuhtoumasta. Maasta luontaisesti mineraloituva typpimäärä riippui enemmän pellon viljelyhistoriasta kuin viljelytekniikan vaihtelusta tarkastelujaksolla.