Kahukärpäsen torjunta rukiilla

Kahukärpänen vioittaa etenkin aikaisin kylvettyjä ruiskasvustoja. Kahukärpästen aiheuttamaa vioitusriskiä voidaan vähentää oikea-aikaisella kemiallisella torjunnalla tai rukiin kylvöaikaa myöhästyttämällä. Kuuden hyönteistorjunta-aineen (deltametriini, alfa-sypermetriini, lambdasyhalotriini, malationi, tau-fluvalinaatti, esfenvaleraatti) ja kahden käyttöajankohdan tehokkuutta kahukärpäsen torjuntaan rukiilla testattiin kenttäkokeessa Ypäjällä syksyllä 2001. Puolet koeruuduista käsiteltiin hyönteistorjunta- aineella 1-lehtiasteella (BBCH 10-11) ja puolet 2-3 -lehtiasteella (BBCH 12-13). Lentävien kahukärpästen määrää selvitettiin kenttäkokeen reunoihin laitettujen keltaisten liimapyydysten avulla. Kahukärpäsvioitukset tarkastettiin lokakuussa ja toukokuussa otetuista kasvinäytteistä. Vaikka torjuntahetkellä lentäviä kahukärpäsiä oli melko runsaasti liikkeellä, kahukärpästoukkien vioittamien kasvien määrä jäi pieneksi. Lokakuussa otetuissa kasvinäytteissä keskimäärin alle 10 % kasveista löytyi kahukärpäsen toukkia. Syynä kahukärpästuhojen vähyyteen oli todennäköisesti syyskuun alun runsaat sateet. Eri torjunta-aineilla tai käsittelyajankohdalla ei havaittu vaikutusta kahukärpäsvioituksen määrään tai rukiin satoon. Kontrolliruutujen sato oli keskimäärin 4200 kg ha-1 ja hyönteistorjunta-aineella käsiteltyjen ruutujen 4300 kg ha-1. Kahukärpästuhojen riski on suurin aikaisin kylvetyissä kasvustoissa. Jos kahukärpäsiä on runsaasti liikkeellä rukiin orastuessa ja sää on lämmin ja aurinkoinen, ruiskasvusto kannattaa käsitellä 2-lehtivaiheessa hyönteistorjuntaaineella. Orastumisvaiheen kahukärpäsmäärän tarkkailuun voi käyttää keltaisia liimapyydyksiä.