Yksikkökoon kasvattaminen sekä ympäristöselvitys suurella lypsykarjatilalla

Abstract

Viime vuosina laajentaneiden pihattotilojen isäntiä ja emäntiä haastateltiin. Heidän kokemuksiaan pihaton rakentamisesta, eläinmäärän lisäämisestä ja karjan sopeutumisesta pihattoon kirjattiin ylös tilakäynnin yhteydessä kevättalvella 2002. Suurten pihattotilojen ympäristönhoidon ja jätteiden hyötykäytön tasoa selvitettiin käyttämällä ProAgria Maaseutukeskusten omistamaa Karjatilan Ympäristömittaria. Mittarin avulla voidaan määrittää mm. kasvinviljelyn, vesi- ja jätehuollon sekä maisemanhoidon kehityskohteet tilalla. Ympäristöselvityksen lisäksi pihattojen lähellä olevista ojista otettiin vesinäytteitä ravinne- sekä hygieniamäärityksiä varten keväällä 2002 ja 2003. Ympäristömittarin mukaan ympäristönhoito oli suurilla pihattotiloilla keskimäärin hoidettu hyvin. Tämä vastasi aiemmin pienillä ja keskisuurilla lypsykarjatiloilla saatuja tuloksia. Lantavarastojen ja jaloittelutarhojen mitoitus ja kunto oli hyvä tai erinomainen 80 %:lla suurista pihattotiloista. Ongelmia oli lannan levityksessä. Puolella tiloista lannan levityskaluston kunto ja levitystasaisuus oli hyvä tai erinomainen, mutta vain joka viides tila sijoitti lannan tai multasi sen neljän tunnin kuluessa levityksestä. Maitohuonejätevedet johdettiin pääsääntöisesti lietesäiliöön. Asuinrakennuksen jätevedet johdettiin useimmiten sakokaivojen kautta ympäristöön. Yli puolella tiloista oli vaikeuksia keräyskelpoisen jätteen uusio- ja hyötykäytössä. Ongelmia oli mm. maatalouden jätemuovien, kuten lannoitesuursäkkien, säilörehun kiristekalvojen ja aumakalvojen, kierrätyksessä, koska niille oli vaikea löytää vastaanottajaa lähiseudulta. Ympäristömittarin mukaan 70 % tiloista hoiti maisemaa hyvin tai erinomaisesti. Pihaton lähiympäristöstä kerätyissä vesinäytteissä fosfori- ja typpipitoisuuksien sekä ulostesaastumista kuvaavien mikrobien tiheyksien vaihtelu oli suurta. Ammoniumtypen, kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet sekä ulostesaastumista kuvaavien mikrobien tiheydet olivat toisinaan suuria pihaton ympäristöstä kerätyissä vesissä. Suurimmat ravinnepitoisuudet ja mikrobitiheydet mitattiin vesistä, jotka oli kerätty jaloittelutarhan, viemärin, lantalan tai säilörehuauman läheisyydestä. Sulfiittia pelkistävät klostridit ja kolifaagit näyttivät kuvaavan parhaiten ulostesaastuntaa vesissä.

Husbönder och värdinnor vid gårdar med lösdriftsfähus som utvidgat produktionen under senare år intervjuades. Deras åsikter om lösdriftsfähusets byggande, utökningen av antalet djur och boskapens anpassning till lösdriftsfähuset antecknades i samband med besök på gårdarna på vårvintern 2002. Nivån för miljövården och återanvändningen av avfall klarlades med ProAgria Lantbrukssällskapets Miljömätaren för kreatursgårdar. Med mätaren kan fastställas bl.a. hur växtodling, vatten- och avfallshantering samt landskapsvård kan utvecklas på gården. Utöver miljöutredningen togs i diken nära lösdriftsfähuset vattenprover för analys av både näringsämnen och hygien på våren 2002 och 2003. Miljömätaren utvisade, att miljövården allmänt taget hade beaktats väl på gårdarna med lösdriftsfähus. Resultaten svarade mot dem vilka tidigare fåtts på mindre och medelstora mjölkgårdar. Gödsellagren och rastgårdarna var rätt dimensionerade och i gott eller utmärkt skick på 80 % av de stora gårdarna med lösdrift. Problem förekom med utbredningen av gödsel. På hälften av gårdarna var spridningsutrustningen bra eller utmärkt, och gödseln således jämnt utspridd, men endast var femte gård placerade gödseln eller myllade den inom fyra timmar från utbredningen. Spillvattnet från mjölkrummet leddes i regel till gödselbassängen. Bostadsbyggnadernas avloppsvatten leddes i regel via avsättningsbrunnar ut i miljön. Över hälften av gårdarna hade svårigheter med cirkulering och återanvändning av avfall. Problemen gällde bl.a. cirkuleringen av avfallsplast såsom stora gödselmedelsäckar, krympfilm och täckplast för ensilage, emedan det var svårt att finna mottagare i närheten. Miljömätaren angav att 70 % av gårdarna vårdade landskapet väl eller utmärkt. Variationerna i fosfor- och kvävehalter samt fekalmikrober var stora i de vattenprover som togs i närheten av lösdriftsfähusen. Halterna av ammoniumkväve, totalfosfor och totalkväve samt fekalmikrober var emellanåt höga i de tagna vattenproverna. De högsta halterna av näringsämnen och mikrober uppmättes i vatten som tagits i närheten av kreaturens vistelseområde, avlopp, gödselstad eller ensilageupplag. Clostrider vilka reducerar sulfit och colifager avspeglade bäst fekalbelastningen i vattnen.