Yksikkökoon kasvattaminen sekä ympäristöselvitys suurella lypsykarjatilalla

Viime vuosina laajentaneiden pihattotilojen isäntiä ja emäntiä haastateltiin. Heidän kokemuksiaan pihaton rakentamisesta, eläinmäärän lisäämisestä ja karjan sopeutumisesta pihattoon kirjattiin ylös tilakäynnin yhteydessä kevättalvella 2002. Suurten pihattotilojen ympäristönhoidon ja jätteiden hyötykäytön tasoa selvitettiin käyttämällä ProAgria Maaseutukeskusten omistamaa Karjatilan Ympäristömittaria. Mittarin avulla voidaan määrittää mm. kasvinviljelyn, vesi- ja jätehuollon sekä maisemanhoidon kehityskohteet tilalla. Ympäristöselvityksen lisäksi pihattojen lähellä olevista ojista otettiin vesinäytteitä ravinne- sekä hygieniamäärityksiä varten keväällä 2002 ja 2003. Ympäristömittarin mukaan ympäristönhoito oli suurilla pihattotiloilla keskimäärin hoidettu hyvin. Tämä vastasi aiemmin pienillä ja keskisuurilla lypsykarjatiloilla saatuja tuloksia. Lantavarastojen ja jaloittelutarhojen mitoitus ja kunto oli hyvä tai erinomainen 80 %:lla suurista pihattotiloista. Ongelmia oli lannan levityksessä. Puolella tiloista lannan levityskaluston kunto ja levitystasaisuus oli hyvä tai erinomainen, mutta vain joka viides tila sijoitti lannan tai multasi sen neljän tunnin kuluessa levityksestä. Maitohuonejätevedet johdettiin pääsääntöisesti lietesäiliöön. Asuinrakennuksen jätevedet johdettiin useimmiten sakokaivojen kautta ympäristöön. Yli puolella tiloista oli vaikeuksia keräyskelpoisen jätteen uusio- ja hyötykäytössä. Ongelmia oli mm. maatalouden jätemuovien, kuten lannoitesuursäkkien, säilörehun kiristekalvojen ja aumakalvojen, kierrätyksessä, koska niille oli vaikea löytää vastaanottajaa lähiseudulta. Ympäristömittarin mukaan 70 % tiloista hoiti maisemaa hyvin tai erinomaisesti. Pihaton lähiympäristöstä kerätyissä vesinäytteissä fosfori- ja typpipitoisuuksien sekä ulostesaastumista kuvaavien mikrobien tiheyksien vaihtelu oli suurta. Ammoniumtypen, kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet sekä ulostesaastumista kuvaavien mikrobien tiheydet olivat toisinaan suuria pihaton ympäristöstä kerätyissä vesissä. Suurimmat ravinnepitoisuudet ja mikrobitiheydet mitattiin vesistä, jotka oli kerätty jaloittelutarhan, viemärin, lantalan tai säilörehuauman läheisyydestä. Sulfiittia pelkistävät klostridit ja kolifaagit näyttivät kuvaavan parhaiten ulostesaastuntaa vesissä.