Geenimerkeillä tehokkuutta lajikejalostukseen

Rukiin (Secale cereale L.) alustavan geenikartan laatimisessa käytettiin kaksoishaploidipopulaatiota, joka oli peräisin risteytyksestä kaksoishaploidien vanhempien, Amilo ja Voima, välillä. Kartta sisälsi yhteensä 61 geenimerkkiä: 37 mikrosatelliittia, yhden RAPD-, 11 IRAP- ja 12 REMAP-geenimerkkiä. Kaikki rukiin seitsemän kromosomia pystyttiin tunnistamaan ja kartan kokonaispituus oli 439 cM. Kartalta löytyi kolme tähkäidännänkestävyyteen vaikuttavaa aluetta. F2-populaatiota (EM-1 x Voima) ja bulkkianalyysiä käytettiin etsittäessä lyhytkortisuusgeeniin Ddw1 (dominant dwarf) liittyviä geenimerkkejä. Lä- himpänä Ddw1.geeniä kuitenkin sijaitsi beeta-amylaasigeeniin (tiedetään sijaitsevan lähellä lyhytkortisuusgeeniä) kehitetty SNP-merkki. Jos jalostaja käyttää SNP-merkkiä valitessaan lyhytkortisuuden suhteen homotsygootteja yksilöitä, tulee mukaan pitkiä yksilöitä 15 %. Geenimerkki on kuitenkin nopein ja yksinkertaisin tapa erottaa lyhytkortisuusgeenin suhteen homo- ja heterotsygootit yksilöt.