Effect of a short laying rest on postrest egg production and egg quality

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin lyhyen munintalevon käyttökelpoisuutta lähinnä munan laatuongelmien vähentämisessä munintakauden viimeisen kolmanneksen aikana. Kahdessa kokeessa oli kaikkiaan 1800 kanaa, jotka kokeiden alkaessa olivat munineet 11 kk (ikä 70 vk) muninnan ollessa keskimäärin 65 %. Kummassakin kokeessa oli 3 hybridiä, ensimmäisessä kokeessa pelkästään kotimaisia (SF 1, LSK 61, MÄ 86) ja toisessa kokeessa tämän hetken tärkein kana-aineksemme MÄ 86, LSL (Lohmann) ja IB (Isabrown), joista kaksi viimeksimainittua ovat ulkomaisia hybridejä. Munintalepo toteutettiin ensimmäisessä kokeessa syöttämällä kanoille ainoastaan ohranjyviä tai paastottamalla niitä kunnes muninta lakkasi. Tämän jälkeen kanat saivat vapaasti normaalia täysrehua, jota vertailuryhmä sai koko ajan. Toisessa kokeessa olivat mukana vertailuryhmä ja ohranjyväryhmä. Molemmat kokeet kestivät kuusi neljän viikon jaksoa. Munintaleporyhmien tuotanto laski keskimäärin viikon kuluessa nollaan pysyen siinä keskimäärin 10 päivää. Ohranjyviä kului kanaa kohden päivässä 39 (Koe 1) ja 19 g (Koe 2). Levonjälkeen kanojen muninta elpyi nopeasti saavuttaen vertailuryhmän tason toisella jaksolla ja huippunsa (72-73 %) kolmannella jaksolla. Kokonaisuudessaan munintalepo ei vaikuttanut munintaprosenttiin, mutta lisäsi munanpainoa, mistä syystä päivittäiset grammatuotokset ja alkanutta kanaa kohden lasketut kilotuotokset olivat levänneillä ryhmillä vertailuryhmiä suuremmat. Viimeksi mainittuun vaikutti myös leporyhmien alentunut kuolleisuus kokeessa 1. Leporyhmien kanat söivät merkitsevästi vähemmän ja kuluttivat rehua 7-10 % vähemmän munakiloa kohden kuin vertailuryhmä. Munintalevon ansiosta munan laatu parani merkittävästi. Valkuaisen kiinteyttä kuvaava Haugh-luku oli leporyhmien munissa kokeiden lopussakin 5-6 yksikköä korkeampi kuin vertailuryhmien munissa. Myös kuoren laatu (ominaispaino, kestävyys) oli leporyhmillä sekä kokeiden alussa että lopussa vertailuryhmää selvästi parempi. Toisessa kokeessa havaittiin lisäksi rikkonaisten ja kuorivirheellisten munien määrän vähentymistä munintaleporyhmissä. Tutkimus osoitti, että lyhyt munintalepo on käyttökelpoinen keino munan laadun parantamiseen munintakauden lopulla. Se voidaan toteuttaa helposti syöttämällä noin viikon ajan vain ohranjyviä.

Two factorial trials, each including three commercial laying hybrids, were conducted to study the effects of a short laying rest on postrest performance of hens and on egg quality. A total of 1800 hens laying at 65% on an average (70 wks of age) were subjected to one of the following treatments: no rest (control, C) or feeding only whole-grain barley (WB) or fasting (F, Trial 1 only) until the rate of lay dropped to 0%, after which the birds were returned to the previous all-mash diet. The second laying period was six months. Egg production of the WB and F hens ceased within one week on an average and the birds were out of production for 10 days. Laying intensity during the second production period did not differ significantly between the treatments in each trial, but egg weight and daily egg mass production increased as a result of the rest treatments. The laying rest procedures reduced feed intake, improved feed efficiency and increased live weight significantly. Egg shell and albumen quality traits were significantly better in the laying, rest groups than in the controls. Significant differences in performance and egg quality between the hybrids were mainly ascertained in Trial 2. The results suggest that a short laying rest is a feasible means of improving egg quality towards the end of the laying period. It can be accomplished successfully by feeding whole-grain barley.