Kokoviljasäilörehu karjatilalla

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokoviljasäilörehun säilöntälaatua, nurmirehun korjuutekniikan soveltuvuutta kokoviljasäilörehun korjuussa, korjuukustannuksia ja kokoviljan vaikutusta maitotilan taloudelliseen tulokseen. Ohraa ja vehnää säilöttäessä, suuri määrä 6 l puhdasta muurahaishappoa tuoretonnia kohti, vähensi ammoniakkitypen muodostusta ja valkuaisen hajoamista laboratoriokokeissa. Kuitenkin 2 l puhdasta muurahaishappoa on tuottanut yhtä hyvää tai parempilaatuista rehua kuin suuremman muurahaishappomärän käyttö. Kokoviljan valkuaisen hajoavuuden merkitys on vähäinen johtuen kokoviljan pienestä raakavalkuaispitoisuudesta, edellyttäen ettei se vaikuta rehun syöntiä heikentävästi. Urealla säilöttäessä muodostui runsaasti voihappoa, kun raaka-aineen kuiva-ainepitoisuus oli 35 %. Tällöin rehu soveltuu vain lihakarjalle. Suoraan kasvustoa korjaavien menetelmien merkittävin etu on pienet alle 3 %:n korjuutappiot kuiva-ainesadosta. Paalain- ja noukinvaunuketjujen ongelmana on erillinen niittovaihe, joka varistaa arvokkaita jyviä ja tähkiä peltoon. Näiden ketjujen korjuutappiot vaihtelivat konetyypistä riippuen 6,3 14,7 % kuiva-ainesadosta. Kenttäkokeissa havaittiin sadon kokonaismäärän, koneiden säätöjen ja ajotekniikan vaikuttavan selvästi korjuutappioihin. Noukinvaunumenetelmässä korjuukustannukset ovat 7,7 rehutonnia kohti. Kun verrataan irtotavara- ja pyöröpaalainketjuja, ovat konekustannukset samat, mutta pyöröpaalimenetelmässä muovikustannus. on suurempi. Pyöröpaalien käärintään tarvittava muovi maksaa 5,3 rehutonnia kohti. Laakasiilon rakennus- ja muovikustannus on 2,7 rehutonnia kohti, joten varastointi laakasiilossa on noin puolet halvempaa kuin pyöröpaaleissa nykyisillä muovinhinnoilla. Kokoviljasäilörehun ja nurmisäilörehun tuotantokustannukset ovat jotakuinkin yhtäsuuret. Samoin näiden rehulajien tuotantovaikutus maidontuotannossa vastaavat toisiaan. Kokoviljasäilörehut vehnästä ja ohrasta ovat ruokinnassa samanarvoisia. Kokoviljasäilörehun suurin hyöty tilatasolla on tutkimustulosten perusteella sen mahdollistama joustavuus tuotannon järjestelyissä. Kokoviljasäilörehun viljely näyttää olevan hyvä lyhyen aikavälin toimintastrategia erityisesti sellaisille maitotiloille, jotka ovat laajentamassa tuotantoaan huomattavasti. Tämänhetkisten väki- ja karkearehujen hintasuhteiden vallitessa laajentavien tilojen kannattaa suunnitella lehmien ruokinta entistä enemmän ostettuun väkirehuun perustuvaksi. Kokoviljasäilörehun avulla voidaan tällaiseen ratkaisuun päätyvillä tiloilla joustavasti hoitaa karjanlannan sijoittaminen ja nurmien uudistaminen.

The aim of this research project was to investigate the quality of whole-crop cereal silage, the applicability of grass-silage harvesting equipment to whole-crop silage harvesting, the harvesting costs, and the effect of whole-crop silage on the economic yield of dairy farms. In laboratory-scale ensiling of barley and wheat, a big dosage of pure formic acid, 6 litres per ton of silage, reduced the production of ammonia nitrogen and the breakdown of protein. However, already with 2 litres of pure formic acid per ton, the silage quality became as good as or better than with bigger acid quantities. That is to say that the protein breakdown in whole-crop cereal silage is of little relevance since its crude protein content is small, provided that the breakdown does not reduce the consumption of the silage. The use of urea as a preservative caused an abundant production of butyric acid when the silage dry matter content was 35%. Such silage is suitable only for beef cattle, not for dairy cows. Methods employing direct harvesting of the standing crop have the advantage of small harvesting losses, under 3% of the dry matter. The problem with baling and loader wagon methods is the separate mowing, which increases the shatter loss of valuable kernels and spikes. The harvesting losses with these methods varied between 6.3% and 14.7% of the dry matter yield, depending on the machine type. The field trials showed that the yield, the adjustments of the machines, and the driving technique all clearly influenced the harvest losses. With a labour input of one person harvesting whole-crop silage with a loader wagon, the harvesting cost is 7.70 per ton of silage. Whole-crop silage in round bales is more expensive than loose silage (silage harvested with chopper or loader wagon and stored in a silo or stack). This is due to the higher plastic cost of bales because the machinery cost is about the same for the round bale and loose silage methods. The plastic cost of round bales is 5.30 per ton of silage. The building and plastic costs of clamp silos are 2,70 per ton of silage. Thus, the storage costs of a clamp silo are about half those of round bales, according to present plastic prices. The production costs of whole-crop cereal silage seem to be at the same level as those of grass silage. The effect of whole-crop cereal silage upon milk production is also very close to that of grass silage, and barley and wheat silage are equal in this respect. The biggest advantage of using whole-crop cereal silage on a farm, according to the research results, seems to be that it allows more flexibility in organising the production. Production of whole-crop silage seems to be a good short-term strategy especially for farms that are expanding their animal production considerably. With the current price relationship between concentrates and roughage, it is advantageous for expanding farms to base cow feeding more on bought concentrates. On farms relying on this solution, manure spreading and ley re-establishment can be flexibly arranged by means of whole-crop cereal silage.