Kumppanuus kuntatasolla maaseutupolitiikan toimeenpanossa

Abstract

Tutkimus käsittelee paikallisen omaehtoisuuden mahdollisuuksia ja esteitä kunnissa sekä paikallisen ja seudullisen toimintakyvyn parantamisen edellytyksiä. Tarkastelun taustalla ovat julkisen sektorin rakenteita ja toimintatapoja koskeneet uudistukset, hallinnon hajauttaminen sekä siirtyminen normiohjauksesta kohti paikallista itseohjautuvuutta ja yhteistoimintaa. Kuntien kumppanuustoiminta nähdään merkkinä julkisen vallan, markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan työnjaon ja toimivaltuuksien uudenlaisesta hahmottamisesta ja hori-sontaalisten yhteistyömuotojen etsinnästä. Tarkastelu kiinnittyy pitkälti EU:n myötä lanseerattuihin alue- ja maaseutupolitiikkoihin ja niihin liittyvään kehittämiseen. Kumppanuutta selvitettiin haastattelemalla 27 maaseudun kehittämisessä mukana olevaa henkilöä. Tutkimuskohteena oli neljä maaseutukuntaa ja -kaupunkia, Nummi-Pusula, Tammela, Huittinen ja Orimattila. Tutkimus osoittaa toimintaryhmätyön jääneen liian erilliseksi kuntien muusta, etenkin elinkeinojen kehittämisestä. Kunnissa suhtaudutaan usein varauksella pienimuotoisten kylähankkeiden rahoittamiseen. Toimintaryhmissä kyseisillä hankkeilla nähtiin olevan selvä yhteys kylien kehitykseen. Yleisesti oli kuitenkin vaikea hahmottaa, miten talkoopohjaisilla hankkeilla tuotettaisiin pysyviä työpaikkoja. Ongelmia tuottaa vastuiden ja velvollisuuksien määrittely, samoin osapuolten asenteet. Kolmannen sektorin mahdollisuuksiin uskoivat lähinnä sen piirissä toimineet. Toimijoiden roolien tarkastelussa kuntatason kumppanuus purkautui yksittäisten, monessa mukana olevien kuntalaisten toimeliaisuudeksi. Kumppanuus ilmeni toimijoiden persoonallisina, vain osin heidän muodollisiin asemiinsa perustuvina kehittämispanoksina. Kumppanuusaktiivit olivat toimintaympäris-töstään ja tätä myöten myös omista rooleistaan tietoisia kuntalaisia. Yritystoiminnan intensiivisyys pitää kuitenkin suuren osan yrittäjistä kumppanuuksien ulkopuolella. Tulevaisuutta pidettiin tutkituissa kunnissa valoisana. Silti hankemaailman dynaamisuus ja kyliin epätasaisesti jakautuva muuttoliike edellyttävät, että kumppanuuksia kootaan yhteen. Paikallinen kumppanuus ja pirstaleisen hankekentän kokoaminen on vaativaa. Tutkimuksen mukaan maaseutua kehittävä kumppanuustoiminta ei kuitenkaan rajaudu kuntiin vaan laajenee toimijoidensa linkittämänä muille alueille ja niiden kumppanuusverkostoihin. Menestyksekkään kuntakumppanuuden edellytyksenä tutkimus korostaa kuntalaisena osallistumisen merkitystä sekä toimijoiden valmiutta erilaisten kumppanuus-roolien omaksumiseen.

The study concerns preconditions of local empowerment and the ways to improve the development capabilities at local and sub-regional level. The analytical approach emanates from the administrative decentralisation, which is shifting government to governance. Local partnerships are seen as an implication of changing powers of public, private and voluntary sectors and their search for new horizontal co-operation models. The study focuses mainly on implementation of the EU rural and regional polices. Partnership was investigated by interviewing 27 rural developers in four Finnish municipalities, Nummi-Pusula, Tammela, Huittinen and Orimattila. The study shows that local action groups have remained too separate from local industrial policies. Municipalities often hesitate to finance small-scale village projects. Local action groups instead saw that such projects have a clear connection to local economic development. Yet, it was hard to discern, how the traditional village action can produce permanent jobs. Problems arise when efforts are made to define responsibilities. The actors' attitudes were criticised as well. The prospects of third sector were taken seriously only by those who had personal experiences of voluntary work. Analysis of actors' roles displays partnership as an activity consisting of contribution of single persons and their all-around participation. The contribution was highly personal and only partly determined by actor's formal position. Typical rural developers are aware of their operational environment and conscious about the expectations focused on them. Yet, intensive entrepreneurial activity holds most of the local entrepreneurs apart from the rural partnerships. Although the future looked positive in chosen municipalities, dynamics of local development and migration spreading out unevenly into villages reveal the need of 'omnibus' partnership co-ordination. Efforts to govern partnerships and their multiple consequences illustrate how demanding the co-ordination of current development practice is. In addition, the study indicates that successful rural partnership is not restricted to municipal level, but is linked to regional networks by local activists. As a precondition of local partnership the study highlights the importance of participation and local citizenship as well as the connection between them. The study emphasises the readiness of local actors to adopt various roles in partnerships.