Micronutrient concentration of Italian ryegrass (Lolium multiflorum L.) grown on different soils in a pot experiment
Erviö, Raimo; Sippola, Jouko (1993)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Erviö, Raimo
Sippola, Jouko
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
2
Numero
2
Sivut
141-148
Agricultural Research Centre of Finland, The Scientific Agricultural Society of Finland, The Finnish Society of Dairy Science Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1993
Tiivistelmä
Ulkona tehdyssä astiakokeessa Jokioisilla tutkittiin Italianraiheinän (Lolium multiflorum L.) hivenravinteiden boorin, koboltin, kuparin, mangaanin, molybdeenin ja sinkin ottoa 74 maaerästä, jotka olivat kyntökerroksesta ja joiden hivenravinnetaso vaihteli. Maaerien pH-arvot, pääravinteiden pitoisuudet ja humuspitoisuudet olivat maalajeille ominaista keskimääräistä tasoa. Maat ryhmiteltiin hietoihin ja moreeneihin, hiesuihin, saviin ja turve- sekä multamaihin. Raiheinän hivenravinteiden vaatimustaso on alhainen, ja heinä kasvoi normaalisti yhtä maata lukuun ottamatta kaikilla koemailla, joilla se myös antoi melko samantasoisen kuiva-ainesadon. Raiheinän hivenravinnepitoisuuksia verrattiin liukoisiin pitoisuuksiin koemaissa kokeen alkaessa. Sekä ensimmäisen että toisen sadon raiheinän pitoisuuksien riippuvuudet tutkittiin. Koko aineistosta saatiin raiheinän boorin, koboltin, kuparin, molybdeenin ja sinkin pitoisuuksille erittäin merkitsevä ja mangaanille hyvin merkitsevä riippuvuus maan helppoliukoisten vastaavien hivenravinteiden pitoisuuksista. Kummankaan sadon hivenravinteiden merkitsevää riippuvuutta ei todettu hiesumailla koboltin eikä mangaanin suhteen eikä myöskään hietamailla molybdeenin eikä eloperäisillä mailla koboltin suhteen. Raiheinä otti booria yhtä paljon hiesumaista kuin savimaistakin, vaikka hiesumaiden booritaso oli alhaisempi. Savimaissa kasvaneen raiheinän kobolttipitoisuus nousi selvästi korkeammaksi kuin hiesumaissa kasvaneen. Kuparia raiheinä sai yhtä paljon karkeista kivennäismaista kuin eloperäisistä maista, vaikka eloperäisten maiden kuparipitoisuus oli kaksinkertainen kivennäismaihin nähden. Eloperäisissä maissa kasvaneen raiheinän mangaanipitoisuus oli yhtä korkea kuin savimaissa kasvaneen, vaikka eloperäisten maiden mangaanipitoisuus oli vain puolet savimaiden mangaanipitoisuudesta. Sinkkiä raiheinä otti hiesumaista miltei yhtä paljon kuin muistakin maista, siitä huolimatta että sen pitoisuus oli hiesumaissa huomattavasti alhaisempi. Tulosten mukaan hapanammoniumasetaatti + EDTA -menetelmällä uuttuvat hivenravinnemäärät kuvaavat hyvin raiheinän hivenravinteiden saantia, ja täten menetelmä sopii käytännön hivenainemäärityksiin. Maan ja kasvin pitoisuuksien eri tasot maalajiryhmissä viittaavat siihen, että samantapainen maalajiryhmitys kuin pääravinteiden tulkinnassa, olisi tarpeen myös hivenravinteiden tulkintaa esitettäessä.
Collections
- Julkaisut [85546]