Viljavuusanalyysi ympäristön tilan ohjauskeinona ja maan kasvukunnon ilmaisijana

Abstract

Viljavuusanalyysi mittaa maan kemiallisia ominaisuuksia, muun muassa tärkeimpien ravinteiden kasveille käyttökelpoiset varat ja happamuuden. Periaatteessa määritys on pysynyt samanlaisena 50 vuoden ajan, vaikka määritettäviä ravinteita on tullut lisää ja määritysten tulkintaa on muutettu kulloistenkin vaatimusten mukaan. Viljavuustutkimuksesta tuli entistä tärkeämpi, kun siitä vuonna 1995 tuli ehto maatalouden ympäristötuen saamiselle. Fosforilannoitussuosituksia alennettiin huomattavasti jo ennen tätä, kun oli huomattu fosforin rehevöittävän vesiä. Näiden toimien ansiosta viljavuustutkimuksesta on muodostunut merkittävä maatalouden vesistökuormituksen vähentämiskeino. Maan kasvukunnon kannalta viljavuustutkimuksessa on kuitenkin myös puutteita. Siitä puuttuvat riittävän luotettavat ja yksinkertaiset menetelmät typpilannoitustarpeen määrittämiseksi, maan rakenteen ja biologisten toimintojen mittaamiseksi sekä fosforin ja kaliumin ravinnereservien arvioimiseksi. Viljavuustutkimuksen tulo ympäristötuen ehtoihin on toisaalta saattanut vähentää lohkolta otettavia näytemääriä, eikä sitä aina hyödynnetä lannoituksen suunnittelussa. Viljavuustutkimusta tekevien laboratorioiden valvontaa tulisi lisätä, ja Suomen pitäisi pitää kiinni oikeudestaan käyttää meidän maaperäämme soveltuvia määritysmenetelmiä EU:n yhtenäistämispaineista huolimatta.