Franchising-sopimusten vaikutus sianlihatuotannossa

Abstract

Tässä tutkimuksessa arvotettiin vertikaalisesti koordinoitujen tuotanto- ja markkinointisysteemien arvo siitä näkökulmasta, kuinka tehokkaasti niillä voidaan hallita sikaloiden ja sikalainvestointien hintariskejä. Koordinaatiomalleja tarkasteltiin ensisijaisesti investoivan yrittäjän näkökulmasta, koska uudet tuotanto- ja markkinointisysteemit nivoutuvat toisiinsa ja ne yleistyvät investointien kautta. Tutkimuksessa keskityttiin franchising-sopimuksiin. Kahden erilaisen franchising-sopimuksen arvo estimoitiin käyttämällä reaalioptio-menetelmää. Estimointiin käytettiin vuosina 1995-2001 havaittuja hintoja ja hintavaihtelua. Tulosten mukaan vertikaalisella koordinaatiolla ja franchising-sopimuksilla voidaan alentaa sikaloiden tuottovaihtelua ja sikalainvestointien riskejä. Sikatalousyrityksen nykyisellä "sijoitusportfoliolla", kuten avointen porsasmarkkinoiden varassa toimivalla emakko- tai lihasikalalla, on riskialttiutensa vuoksi ratkaiseva vaikutus sikalan laajennusinvestointien hintariskeihin. Kun jo entuudestaan toiminnassa oleva emakko- tai lihasikala investoi uuteen, vertikaalisesti koordinoituun tuotantomalliin, on uuden liiketoiminnan (marginaalisen) laajentamisen sisältämä hintariski pieni verrattuna erikseen ja yksinään tarkasteltujen sikalainvestointien hintariskeihin. Eräissä tapauksissa laajennusinvestoinnin hintariskit jäävät lähes merkityksettömiksi. Tiloilla jo olevien perinteisten sikaloiden riskialttius houkuttelee investoimaan yhdistelmätuotantoon tai uusiin, vertikaalisesti koordinoituihin tuotantojärjestelmiin.