Ruton leviäminen maasta kasviin ja maasta alkaneen epidemian eteneminen pellolla

Abstract

Perunaruton aiheuttajan (Phytophthora infestans) etenemistä infektoituneesta maasta perunakasviin seurattiin mittaamalla taudinaiheuttajan DNA-pitoisuuksien muutoksia kvantitatiivisella PCR-menetelmällä. DNA-pitoisuudet määritettiin kuudesta eri kasvinosasta kerran viikossa kasvukauden ajan. Aivan epidemian alussa ruttosienen DNA:ta oli eniten kasvin maata koskettavissa alimmissa lehdissä. Tällöin varsien maanalaisissa osissa ja emomukuloissa ei ollut taudinaiheuttajan DNA:ta, ja näkyviä perunaruton oireita oli vain kolmessa kymmenestä tutkitusta alalehtinäytteestä. Viikkoa myöhemmin DNA-pitoisuudet olivat korkeimmat kasvien ylimmissä lehdissä ja varsien yläosissa. Kolme viikkoa epidemian alusta DNA:ta löydettiin myös mukuloista. DNA-määrien muutokset yksittäisissä kasveissa vastasivat näkyvän epidemian kehittymistä lohkolla. DNA-pitoisuudet olivat suurimmillaan yleensä juuri ensimmäisten oireiden ilmaantuessa kasvien maanpäällisiin osiin. Ruton oireita ilmaantui läheisille seurantalohkoille sitä myöhemmin mitä kauempana maatartuntalohkosta ne sijaitsivat.