Kasvunsääde voi lisätä jälkiversontaa

Abstract

Kasvunsääde voi lisätä jälkiversontaa Kaksitahoisten ohralajikkeiden viljelyssä kasvunsääteiden käytössä kannattaa olla tarkkana. Annoksen on oltava pienempi kuin monitahoisilla lajikkeilla. Erityisesti harvahkossa tai lyhyessä kasvussa kasvunsääteiden käyttö saattaa lisätä jälkiversontaa. Oikein mitoitetuilla annoksilla ongelma on kuitenkin harvinainen. Jälkiversojen tähkät erottuvat vihreinä pääkasvuston jo tuleentuessa. Yleensä ne eivät ennätä tuottaa merkittävästi satoa. Ne lisäävät kuivauskustannuksia ja heikentävät sadon laatua. Erityisen hankalaa jälkiversonta on mallasohran laadulle. Riski jälkiversontaan on suuri, jos kasvusto on jäänyt harvaksi. Syy voi olla esimerkiksi heikko orastuminen tai alkukesän kuivuus. Kun myöhemmin kasvukaudella sataa, kasvuedellytykset paranevat ratkaisevasti. Kuivuuden aikaa muodostunut kasvusto pyrkii parantamaan tiheytensä parantuneita oloja vastaavaksi. Myös voimakas, aikainen lakoutuminen laukaisee tavallisesti jälkiversonnan. Tällaisessa tilanteessa kasvunsääteet ovat tietysti tehokkaita jälkiversonnan estäjiä, jos lakoutuminen voidaan niillä ennalta estää. Multavista peltomaista vapautuva typpi voi olla jälkiversontaa lisäävä tekijä; samoin karjanlannasta hitaasti vapautuvat ravinteet. Kasvunsääteet ovat osa tehokasta rehuviljan tuotantoa. Niillä estetään lakoutuminen, joka hidastaa korjuuta ja heikentää satoa ja laatua. Kun kasvunsääteet hidastavat korren kasvua, tulee kasville käyttöön tavallaan "ylimääräisiä" yhteyttämistuotteita. Jos muodostumassa olevia tähkiä ei ole riittävästi niiden sijoittamiseen, alkaa muodostua uusia versoja. Hormonijärjestelmän näkökulmasta kasvunsääteiden etefoni muuttuu kasvissa etyleeniksi, joka estää auksiinin kulkeutumista tähkästä verson tyveen. Auksiini on hormoni, joka estää sivuversojen muodostumista. Juurissa syntyvät sytokiniinit puolestaan lisäävät versojen muodostumista. Etelä-Pohjanmaan tutkimusaseman ajankohtaisten ohralajikkeiden kasvinsuojelua selvittävässä koesarjassa on kasvunsääteen käyttö (seoksena kasvitautiaineen kanssa) lisännyt jälkiversontaa merkittävästi vuonna 1997 ja nyt viime kesänä. Muulloin tässä jo yli kymmenen vuotta jatkuneessa koesarjassa jälkiversonta on ollut merkityksetöntä. Lajikkeista Inari vaikuttaa herkimmältä jälkiversonnalle. Seuraavina ovat Luberon, Scarlett, Tofta, Tyra ja Wikingett Pohjanmaalla laajasti viljellyistä lajikkeista Saana on herkin jälkiversonnalle, vaikka onkin selvästi ongelmattomampi kuin edellä mainitut. Kinnan, Kymppi ja Kustaa eivät vaikuta aivan yhtä herkiltä. Valmisteista etefonia sisältävät Cerone ja Terpal vaikuttavat tässä jälkiversonnan laukaisijoina. Moddus on tutkimusaseman kokeissa lisännyt jälkiversontaa vähemmän. Kuitenkin epäedullisten vaikutusten syynä lienee enemmän olosuhteisiin nähden liian suuri annos kuin se, minkä valmisteen on valinnut.