Kasvavien maitotilojen rehuntuotanto keskittyy nurmeen

Abstract

Edullinen ostoväkirehu ja rehuntuotannossa saavutettavat mittakaavaedut ovat keskittäneet kasvavien maitotilojen rehuntuotantoa entistä enemmän nurmeen. Samalla ostorehujen käyttö nautojen ruokinnassa on lisääntynyt. Maitotilojen pellon käyttö on kuitenkin ollut 1990-luvulla melko joustamatonta suhteessa viljelyaloilta maksetuissa tuissa tapahtuneisiin muutoksiin. EU-jäsenyyden myötä viljan ja väkirehujen hinnat alenivat suhteessa kotoisten karkearehujen tuotantokustannuksiin. Voimakkaat muutokset karkea- ja väkirehujen hintasuhteissa voivat aiheuttaa suorien tulovaikutuksien lisäksi muutoksia nautakarjatilojen pellon käyttöön sekä eläinten ruokintaan. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn selvityksen mukaan väkirehujen käyttö nautojen ruokinnassa on lisääntynyt ensisijaisesti EU-jäsenyyden aiheuttaman rehuviljan hinnan alenemisen vuoksi, ei niinkään tukipolitiikan takia. Varsinkin tuotantoaan laajentaneilla maitotiloilla on hyödynnetty edullista rehuviljaa ja rehuntuotannon mittakaavaetuja keskittymällä aikaisempaa enemmän nurmen viljelyyn ja lisäämällä ostorehujen käyttöä. Tutkimus on tehty kannattavuuskirjanpitoon osallistuneilla maitotiloilla. Pinta-alaperusteiset tuet eivät näytä vaikuttavan lyhyellä aikavälillä merkitsevästi maitotilojen pellon käyttöön, joka on melko joustamatonta suhteessa rehuvilja- ja nurmialoille maksettaviin tukiin. Esimerkiksi 10 %:n korotus nurmituessa kannusti viljelijöitä lisäämään tilansa nurmialaa keskimäärin noin yhdellä prosentilla ja vähentämään rehuviljan viljelyä 4,2 prosentilla. Tutkimustulosten mukaan myös tilakoolla on merkittäviä vaikutuksia maitotilalla viljeltyjen kasvien pinta-aloihin ja ostorehujen käyttöön. Tilan peltoalan kasvu lisää rehuviljan viljelyä, sillä markkinattomia karkearehuja ei kannata tuottaa eläinten rehuntarvetta enempää. Sitä vastoin jos lehmien määrää lisätään peltoalan pysyessä ennallaan, nurmikasvien viljelyalat kasvavat ja ostorehujen käyttö lisääntyy. Agenda 2000-uudistus ei merkitsevästi vaikuttane maitotilojen pellon käyttöön. Uudistus kuitenkin lisää väkirehujen edullisuutta nautojen ruokinnassa, jos teollisesti jalostettujen rehujen hinnat laskevat samaan tahtiin niiden raaka-aineena käytettävän rehuviljan hinnan kanssa.

During the past 20 years Finnish agricultural policy has been reformed significantly. Agricultural product prices have been lowered and the use of direct income support has increased. The greatest change happened in 1995 when Finland joined European Union and national agricultural policy was integrated to Common Agricultural Policy. In Finland forage price is based on high production cost, which has risen together with other farm production costs. On the other hand one of the main goals in recent policy reforms has been to reduce feed grain prices. Together with subsidy changes this has given a reason to suspect, that in ruminants diet feed grain and concentrates are substituted for forage. As a result welfare of milk cows and other ruminants may have decreased. In this paper land allocation on Finnish bookkeeping dairy farms in 1989 - 1997 was studied with an econometric model. Farm level models were estimated for forage acreage, feed grain acreage and for concentrated feed demand. In 1993 milk quota exchange was allowed between farms and maximum milk output might be endogenous. Therefore milk supply was modelled simultaneously with land use. Models were estimated by Two-Stage Least Squares and endogeneity of milk output was tested by Hausmann Specification Test. Elasticity of forage allocation was 0,11 with respect to forage land subsidy and -0,11 with respect to feed grain subsidy. For feed grain acreage the corresponding elasticities were -0,42 and 0,29. Changes in acreage based subsidies seem to have no effect on dairy farm land use in the short run. Increased use of acreage based subsidies has not encouraged dairy farms to increase land allocation to feed grains. Acreage based subsidies are also an inefficient way to increase the use of forages in ruminants diet. Forage and feed grain acreage demand and concentrates demand on Finnish bookkeeping dairy farms was quite inelastic with respect to changes in concentrated feed and fertiliser price. On the other hand feed grain acreage has clearly decreased and concentrates demand has increased while feed grain and concentrate prices have decreased. It seems that in ruminants' diet feed grain and concentrates are substituted for forage. The results suggest that the use of fodder in milk cows' diet has increased mainly due to decreased feed grain price. Especially farmers who have expanded milk production, have specialised on forage production and increased use of concentrated feed in cows' diet by purchasing more feed concentrates. This has allowed farmers to feed more animals with the same acreage as before, and utilise economies of size in forage production. The results indicate, that farm size has an important effect on dairy farm land use and on the demand of concentrated feed. The elasticity of forage land with respect to milk price varied between 0,12 - 0,15, for feed grain area between -0,38 - -0,3 and for concentrated feed use between 0,62 - 0,76. Feed grain acreage demand was elastic but forage acreage and concentrated feed demand was inelastic with respect to farm total acreage. Feed grain acreage was greater in large farms than in small farms. Also when farmer acquired more land, the feed grain share of total farm acreage increased. Milk output on Finnish bookkeeping farms turned out endogenous in 1994 - 1997. Therefore current milk production quota system significantly allocates production rights to dairy farmers willing to expand milk production. Possibility to increase milk output has significant effects on farm land use and feed self-sufficiency too.