Vaihtoehtoiset karkearehut luomunaudanlihantuotannossa
Kiljala, Janne; Huuskonen, Arto; Joki-Tokola, Erkki; Huttu, Sami (2002)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Kiljala, Janne
Huuskonen, Arto
Joki-Tokola, Erkki
Huttu, Sami
Julkaisusarja
Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja
Numero
977
Sivut
p. 200-203
Maaseutukeskusten Liitto
2002
Kuvaus
posteri
Tiivistelmä
Virnojen viljely on yleistynyt maassamme, koska niitä käytetään luonnonmukaisessa tuotannossa viherlannoituksessa ja rehuviljelyssä. Virnojen käyttöä luomutuotannossa puoltaa se, että ne kuuluvat hernekasvien (Fabaceae) heimoon, jolloin ne voivat sitoa kasvustoon ja maahan ilmakehän typpeä. Suomessa viljeltävien rehuvirnan (Vicia sativa sp.) ja ruisvirnan (Vicia villosa) koko sato käytetään rehuksi. Molemmat meillä viljeltävät virnat viihtyvät useimpia palkokasvilajeja paremmin happamilla mailla, ruisvirna vielä rehuvirnaakin paremmin. Virnat kylvetään sadon käyttötarkoituksesta riippumatta seoksena rehuviljojen kanssa. Koska virnojen kasvurytmi on suhteellisen hidas, ne tarvitsevat tukikasvikseen hitaasti kehittyvän ja laonkestävän kumppanin. Virnalajeista ruisvirna soveltuu periaatteessa rehuvirnaa paremmin seosviljelyyn, koska se kärsii vähemmän varjostuksesta. MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkumusasemalla suoritetussa viljely- ja ruokintakokeessa ruisvirna kylvettiin seoksena sekä ohran että kasvurytmiltään ruisvirnan kanssa paremmin yhteensopivan kevätvehnän kanssa. Virnaseosten tuotantovaikutusta verrattiin sonnien ruokintakokeessa paitsi toisiinsa myös pelkkään ohrakokoviljasäilörehuun ja nurmisäilörehuun. Kevätvehnä soveltui suhteellisen pitkän kasvuaikansa ja hyvän laonkestävyytensä ansiosta ohraa paremmin ruisvirnan tukikasviksi. Lisäksi ruisvirna-vehnäseoksen satopotentiaali on ilmeisen hyvä, vaikka kasvustojen lannoitus oli melko niukka. Kaikkien viljasäilörehujen käyttöä ruokinnassa rajoitti ensisijaisesti rehujen heikohko sulavuus. Viljasäilörehujen tyypillinen ominaisuus on se, että eläimet pystyvät syömään viljasäilörehujen kuiva-ainetta jopa enemmän kuin paremmin sulavaa nurmisäilörehua. Siten kokoviljasäilörehun heikohko sulavuus ei rajoita sen käyttöä ruokinnassa yhtä selvästi kuin sulavuudeltaan vastaavan nurmisäilörehun. Ruisvirnan lisääminen ohraseokseen lisäsi tutkimuksessa seosrehun raakavalkuaispitoisuutta ja lievästi myös sulavuutta, mutta edellä mainitut muutokset eivät kuitenkaan lisänneet sonnien kasvua. Ruisvirnan käyttöä ei voi saatujen tulosten perusteella puoltaa sillä, että sen lisääminen rehuseokseen parantaisi samalla merkittävästi rehuseoksen tuotantovaikutusta.
Collections
- Julkaisut [85546]