Amblyseius cucumeris- ja Hypoaspis aculeifer -petopunkkien yhteiskäytön tehokkuus kalifornianripsiäisen torjunnassa kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä kasvavalla Escimo-leikkoruusulla

Kahden petopunkkilajin yhteiskäytön tehokkuutta tutkiva koe toteutettiin osa-osaruutukokeena neljässä 38 m2:n kasvihuoneessa huhti-syyskuussa 1998 kivivillasäkki- ja avoturvepedeissä. Kokeessa verrattiin ripsiäis- ja torjuntaeliömäärien kehitystä 1,2 m2:n ruusuhäkeissä viidessä eri käsittelyssä: 1. kontrolli, 2. H. aculeifer (Ha, 300 kpl/m2 kokeen alussa), 3. A. cucumeris (Ac, 2450 kpl/m2 pussilevityksinä 6 erässä 2-4 viikon välein pystyversoille;), 4. Ha1x+Ac ja 5. Ha-toistaen+Ac (Ha yhteensä 567-1432 kpl/m2, josta 300 kpl/m2 kokeen alussa ja loput viikoilla 24 ja 30). Ha -punkit yksinään eivät torjuneet ripsiäisiä, eikä niiden yhteiskäyttö Ac -punkkien kanssa parantanut torjuntatehoa verrattuna pelkillä Ac-pedoilla saatuun tehoon. Ha-määrät käsittelyissä 2, 4 ja 5 kasvoivat ripsiäismäärien kasvaessa kokeen loppuun mennessä avoturvepedeissä 45-170-kertaisiksi ja kivivillassa 3-4,2-kertaisiksi verrattuna lähtömääriin. Hypoaspis aculeifer ei siis lisääntynyt riittävän nopeasti torjuakseen ripsiäiset kummassakaan kasvualustassa, kun käsittelyt tehtiin taloudellisesti kohtuullisilla levitysmäärillä kasvien ollessa jo lievästi ripsiäisten saastuttamia. Ac-määrät kokeen aikana käsittelyissä 3-5 saavuttivat maksiminsa viikoilla 19-20 ja 26-28. Sen jälkeen määrät taantuivat uusintalevityksistä huolimatta, ilmeisesti siksi, että tuolloin aloitettiin viikottaiset saippuaruiskutukset jauhiaisten torjumiseksi. Kivivillapedeissä käsittelyjen 3-5 torjuntatehot koeviikkojen yli summattuihin ripsiäismääriin perustuen olivat silti 39-46 % verrattuna kontrolliin. Avoturvepedeissä mikään käsittely ei alentanut ripsiäismääriä merkitsevästi johtuen ripsiäisten nopeammasta lisääntymisestä hyvien koteloitumisolosuhteiden ansiosta.