Kalifornianripsiäisen biologia leikkoruusulla

Kalifornianripsiäisen esiintymistä Escimo-leikkoruusun kukissa tutkittiin 1997 laskemalla ripsiäiset harsohäkeissä kasvaneiden ruusukasvustojen kukista ja versoilta kasvuston poistamisen jälkeen. Vuonna 1998 ripsiäiset laskettiin perättäisinä viikkoina häkkien kukka- ja lehtinäytteistä. Ripsiäispopulaation kasvu näkyi sekä kukintojen että lehtien ripsiäistiheyksien kasvuna. Lehdiltä löytyneiden ripsiäisten osuus oli kuitenkin sitä pienempi, mitä suurempi osuus kukinnoista oli auki. Kun ripsiäiset voivat vapaasti valita kukkien ja nuppujen välillä, aikuisista oli avonaisissa kukissa yli 90 %. Loput aikuiset ripsiäiset jakautuivat vihreiden nuppujen ja terälehtien värin paljastavien nuppujen kesken. Toukka-asteen ripsiäisistä 45 79 % oli avonaisissa kukissa, loput nupuissa. Molempina vuosina toukat jakautuivat aikuisia tasaisemmin myös kukintojen ja lehtien kesken. Ripsiäiset keskittyvät siis aina kukkiin, jos niitä oli saatavilla ja siirtyvät pystyversojen ja viimeiseksi taivutettujen versojen lehdille kukintojen määrän tai avonaisten kukkien osuuden pienetessä. Kr:n esiintymisen tarkkailu tulee keskittää kukkiin. Avonaisten kukkien jatkuva poistaminen hidastaa kr:n lisääntymistä jo muutamassa kuukaudessa, kuten on osoitettu Kanadassa. Kemialliset käsittelyt kannattaa kohdistaa kukkivaan kasvustokerrokseen ja pystyversojen yläosaan. Silloin torjuntaeliöt voivat toimia alempana lehvästössä. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan tällainen käsittely tuottaa yhtä hyvän torjuntatuloksen kuin koko kasvuston käsittely, mutta torjunta-ainemäärissä ja veden käytössä säästetään 65 %. Jos kr:n saastuttama kasvusto on pääosin vegetatiivisessa vaiheessa, koko lehtimassa kannattaa kuitenkin käsitellä, koska kemikaalikäsittelyt tavoittavat tällöin ripsiäiset helpommin kuin niiden ollessa terälehtien välissä.