Foreign direct investment in the food processing of the Baltic countries

Abstract

Ulkomaisen pääoman osuus Baltian maiden elintarviketeollisuudessa kasvoi nopeasti 1990-luvun lopussa. Vuoden 1999 alkuun mennessä ulkomaiset yritykset omistivat 43,8 prosenttia Viron, 28,4 prosenttia Latvian ja 20,1 prosenttia Liettuan elintarviketeollisuudesta. Vuoden 1999 lukujen mukaan Pohjoismaiset yritykset ovat olleet kaikkein aktiivisimpia sijoittajia. Elintarviketeollisuuden sisällä suorat ulkomaiset investoinnit ovat jakautuneet varsin epätasaisesti. Ulkomainen pääoma on selkeästi suosinut elintarvikealoja, jotka ovat rakenteeltaan muita keskittyneempiä. Tulokset perustuvat MTT Taloustutkimuksen vuosina 1999-2000 tekemään laajaan asiantuntijahaastatteluun ja aikaisemmin julkaisemattomaan Baltian maiden elintarviketaloutta koskevaan aineistoon. Selvitykseen sisältyy kunkin Baltian maan seitsemän eri elintarvikealan kehitys 1990-luvulla. Tuotantoalakohtaiset tapaustutkimukset käsittelevät muun muassa meijeri-, liha-, kala-, mylly-, panimo- ja sokeriteollisuuden ulkomaisten sijoitusten kannalta tärkeää kehitystä. Ulkomainen pääoma saapui Baltian maiden elintarviketeollisuuteen kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe ajoittui yksityistämisen alkuun. Se toi mukanaan muutaman monikansallisen yrityksen, joiden keskeisenä tavoitteena oli hallitsevan markkina-aseman hankinta. Toisessa vaiheessa, joka alkoi yksityistämisen loppuvaiheessa 1990-luvun puolivälissä, saapui erikokoisia yrityksiä pääosin Pohjoismaista. Suomen, Ruotsin ja Tanskan yhteenlaskettu osuus Baltian maiden elintarviketeollisuuteen tehdyistä kaikista ulkomaisista sijoituksista vaihteli vuoden 1999 alussa Liettuan 38 prosentista Viron 65 prosenttiin. Muiden EU maiden investoinnit jäivät suhteellisen vähäisiksi. Suomi oli suurin sijoittajamaa Virossa ja Latviassa ja kolmanneksi suurin Liettuassa. Baltian maiden elintarviketeollisuuden kohdalla kansainvälisiin investointeihin näyttävät vaikuttavan kulttuuri- ja historialliset taloudelliset siteet, maatieteellinen läheisyys ja sijoittajamaille kohdemaiden sopivan suuruiset markkinat. Suorien ulkomaisten sijoitusten epätasainen jakautuminen elintarviketeollisuuden sisällä on todettu monessa Keski- ja Itä-Euroopan maassa. Tutkimustulosten mukaan ulkomaiset yritykset hakevat Baltian maiden elintarviketeollisuuteen sijoittaessaan ensisijaisesti markkinavaltaa. Rakenteeltaan hajanaiset ja kooltaan isot peruselintarvikkeiden tuotantoalat kuten meijeri-, kala-, mylly- ja rehuteollisuus ovat jääneet sijoittajien kiinnostusten ulkopuolelle. Kansainvälisestikin suositut sijoituskohteet, jotka ovat samalla keskittyneitä tuotantoaloja kuten panimo- ja tupakkateollisuus, sen sijaan houkuttelivat ulkomaisia investointeja koko Baltiassa. Vaikka markkinavallan houkutuksen päätrendi on havaittavissa jokaisessa Baltian maassa, suorien ulkomaisten investointien konkreettisessa jakautumassa on kuitenkin myös kansallisia eroja. Virossa erityisesti liha-, leipomo- ja virvoitusjuoma-ala, Latviassa leipomo- ja myllyteollisuus, sekä Liettuassa sokeri- ja makeistuotanto ovat enemmän ulkomaisten yritysten omistamia ja samalla yleensä myös keskittyneempiä kuin naapurimaiden vastaavat elintarvikealat. Markkinavallan hakeminen ei ollut ulkomaisen pääoman epätasaisen kiinnostuksen ainoa syy. Yksityistämispolitiikan myötä Baltian maiden elintarviketeollisuudessa ilmestyi myös päätrendistä poikkeavia mielenkiintoisia tuotantoalatapauksia. Kansalliset yksityistämisohjelmat sallivat ulkomaisten sijoittajien eri markkinoille pääsyä vaihtelevasti. Maataloustuotantoa suoraan jalostavat elintarvikealat kuten maito-, vilja- ja lihajalostus suojeltiin alussa ulkomaisilta yrityksiltä tarjoamalla osakkeet vain kotimaisille omistajille. Lisäksi kotimaiset sijoittajat onnistuivat hankkimaan joitakin muuten tyypillisesti ulkomaisen pääoman suosimien elintarvikealojen markkinajohtajia. Yksityistämisen strategia ja varsinainen toimeenpano ovat siis myös suoraan vaikuttaneet ulkomaisen pääoman tuotantoalakohtaisiin omistusosuuksiin.

The Baltic countries implemented fundamental structural and economic reforms in the 1990s including comprehensive privatisation and liberalisation of foreign trade of goods and capital. Food processing was the largest contributor to manufacturing output in all three countries in the 1990s. Privatisation of food processing started early and was completed by the end of the decade. The study analyses foreign direct investment inflows to the food processing of the Baltic countries from the beginning of the reforms to the end of 1999. The main purpose is to investigate the magnitude and sub-sectoral distribution of food industrial FDI. The country-specific chapters for Estonia, Latvia and Lithuania are structured uniformly. After an overview of food processing, food industrial FDI is examined, while industry case studies form the second part of the chapters. The study includes altogether 21 detailed case studies of individual food industries from the three countries. The figures on the distribution of geographical origin reveal the important share of Finnish investors in the food industrial FDI influx in the Baltic region. Therefore, the motivations, experience and strategy of food processing investors were uncovered through a survey among the Finnish investors. Foreign investors have expressed different interest in the individual food processing sub-sectors all over Central and Eastern Europe. The same patterns were identified in the Baltic countries. The ultimate research objective of the study is to determine the forces that have driven the preference of foreign capital. A novel analytical tool, the concept of FDI-concentration maps is introduced, by which national and Baltic similarities and disparities are detected in the light of the Central and Eastern European tendencies. The study concludes that uneven sub-sectoral allocation of food industrial FDI was driven by privatisation policy, concrete implementation of privatisation and industry structure of the sub-sectors. The study also confirms that - complying with the Central and Eastern European observations - attainable market power has motivated the sub-sectoral choices of foreign investors in the food processing of the Baltic countries. Further changes are foreseeable in the ownership structure of food processing in the near future; an important element is the consolidation of food industrial capital in the Baltic region. Corporate competitiveness will be crucial in the survival of Baltic food processing companies after accession to the European Union.