Soil response to acid input in the titration experiment
Hartikainen, Helinä (1992)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Hartikainen, Helinä
Julkaisusarja
Agricultural Science in Finland
Volyymi
1
Numero
6
Sivut
577-585
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1992
Tiivistelmä
Laboratoriossa tehdyssä titrauskokeessa seurattiin kasvavien happolisäysten aiheuttamia muutoksia maa-aineksessa ja sitä ympäröivässä liuoksessa. Kokeessa käytettiin kahta viljelymaan muokkauskerroksesta otettua hietanäytettä, joista toinen (maa 1) oli selvästi hapan (CaCl2-pH 4,9) ja toinen (maa 2) vain heikosti hapan (pH 6,7). Ilmakuivaa maata (5 g) punnittiin sentrifugiputkiin, joihin lisättiin 50 ml vettä tai rikkihappoliuosta (0,0012 - 0,0072 M). Suspensioiden pH mitattiin 48 tunnin kuluttua, minkä jälkeen maa-aines ja Iiuosfaasi erotettiin sentrifugoimalla ja analysoitiin erikseen. Vetyionien sitoutuminen pH:sta riippuville varauspaikoille (pääasiassa humukseen) emäskationeja syrjäyttämällä oli tärkeä puskurointimekanismi, minkä seurauksena efektiivinen kationinvaihtokapasiteetti (EKVK) pieneni. EKVK:n lasku jäi kuitenkin pienemmäksi alunperin happamassa maanäytteessä 1, jossa vaihtoreaktioita tapahtui merkittävässä määrin myös mineraaliaineksen pysyvän negatiivisen varauksen omaavilla vaihtopaikoilla. Niihin sitoutuneita vaihtuvia emäskationeja korvautui alumiinilla, jota vapautui maasta vaihtuvaan muotoon happamoitumisen seurauksena. Titrausliuokseen liukeni eniten kalsiumia, mutta vaihtuviin varoihin suhteutettuna magnesiumia näytti vapautuvan maasta herkemmin etenkin pH:n ollessa korkea. Happamoituminen edisti myös vaihtumattomana olevien emäskationien (lähinnä 2-arvoisten) mobilisoitumista vaihtuvaan muotoon. Happamien kationien osalta maanäytteet poikkesivat selvästi toisistaan. Maanäytteessä 2, joka oli alunperin melko neutraali, happamoitumisen seurauksena Iiuennut alumiini näytti sitoutuvan orgaanisiksi komplekseiksi ja sitä vapautui suurillakin happokuormilla liuokseen erittäin vähän. Sen sijaan maanäytteessä 1 liukoisen alumiinin määrä kasvoi happamoitumisen myötä samanaikaisesti kun vaihtuvan alumiinin määrä maassa lisääntyi merkittävästi ja kompleksoituneen alumiinin määrä pyrki laskemaan. Eri kationien vapautuminen liuosfaasiin ei kuitenkaan kvantitatiivisesti selittänyt maan kemiassa havaittuja muutoksia. Kun titrauskokeen tuloksia verrattiin huuhtomiskokeessa vastaavilla happokäsittelyillä saatuihin tuloksiin, havaittiin mm., että erätitraus yliarvioi alumiinin vapautumista liuosfaasiin.
Collections
- Julkaisut [86773]