Maan nitraattitypen määrä loppusyksyllä

Viherkesantojen ja aluskasvien avulla voidaan säädellä maan mineraalitypen määrää monin tavoin. Kasvilajit, sovittaminen viljelykiertoon ja viljelytekniikka voidaan valita sen mukaan, mikä on viherlannoituskasvuston tärkein tavoite. Typen huuhtoutumista voidaan hillitä voimakkaastikin kasvattamalla pelkkää lannoittamatonta heinäkasvia. Toisaalta typpipitoisimmankin palkokasvin typpi on hyvin siirrettävissä seuraavalle kasville, kun huolehditaan oikea-aikaisesta maahan muokkaamisesta ja seuraavan kasvin kasvuedellytyksistä. Mitä suurempi on kasvilajin ja kasvuston typpipitoisuus, sitä suurempi on maan nitraattitypen määrä ennen talven tuloa. Kynnön viivyttäminen syksyllä tai siirtäminen kevääseen vähentää nitraattitypen määrää tehokkaasti. Elokuisen kynnön jälkeen tarvitaan tiheä ja hyvin talvehtiva ruis vapautuvan typen sitomiseksi kasvustoon. Kasvuston lopettaminen ruiskuttamalla (glyfosaatti) lisää nitraattitypen määrää, vaikka kyntö tehtäisiin myöhään. Loppukesän niitto vaikuttaa samoin, jos kasvien kyky kasvaa niiton jälkeen on heikko. Italianraiheinä viljan aluskasvina vähentää typen huuhtoutumista, tosin osittain viljan saaman typen kustannuksella. Timotei kilpailee vain heikosti viljan kanssa, mutta vähentää selvästi maan nitraattitypen määrää keväällä, jos kyntö jätetään kevääseen. Nitraattitypen määrä maassa lisääntyykin usein vasta keväällä roudan sulamisen jälkeen. Typpeä viljelykiertoon tuovat apilat eivät loppusyksyn maanäytteiden perusteella lisää typen huuhtoutumisriskiä aluskasvittomaan viljan viljelyyn verrattuna. Tavoitteet huuhtoutumisen estämiseksi tai typen viljelykiertoon lisäämiseksi voidaan asettaa tuotanto-olojen perusteella, ja valita sen jälkeen sopivat aluskasvit.