Oman pellon valkuaisrehut

Palkoviljoja, hernettä, härkäpapua ja makeaa lupiinia voidaan käyttää sikojen rehuksi. Palkoviljojen käyttöä puoltavat niiden arvokkaat ominaisuudet, kuten typpiomavaraisuus ja siementen hyvä valkuaispitoisuus. Valkuaisessa on runsaasti lysiini-aminohappoa, mutta niukasti rikkipitoisia aminohappoja ja tryptofaania. Palkoviljojen viljely ei ole lisääntynyt odotetusti, vaikka viljelyvarmuus on kasvinjalostuksen ansiosta parantunut huomattavasti ja viljelyä on tuettu. Luomutuotannossa palkoviljat kuuluvat olennaisesti tilan viljelykiertoon. Palkoviljoissa on hieman erilaisia haitta-aineita, jotka voivat huonontaa rehun sulavuutta ja maittavuutta. Ne voivat vaikuttaa myös pahnuekokoon. Valkokukkaisissa herne- ja härkäpapulajikkeissa haitta-aineita on niin vähän, etteivät ne rajoita herneen ja pavun käyttöä sikojen ruokinnassa. Pikemminkin käyttöä rajoittaa aminohappojen epätasapaino; rikkipitoisten aminohappojen niukkuus. Palkoviljat sopivat parhaiten lihasikojen rehuksi. Ilman metioniini-aminohapon lisäystä sopiva käyttömäärä vaihtelee 20 ja 30 prosentin välillä. Porsaille ja emakoille suositeltava palkoviljojen määrä on korkeintaan 10 15 prosenttia rehuseoksesta.