Korkea muurahaishappopitoisuus ketunrehussa, pitkäaikaisvaikutukset

Abstract

Tutkimustulosten perusteella rehun nykyisiä suosituksia selvästi korkeammilla muurahaishappopitoisuuksilla tai Furmix-käsittelyllä ei ollut negatiivista vaikutusta sinikettunaaraiden terveyteen ja pentutulokseen kahden vuoden aikana. Huomioitavaa kuitenkin on, että tässä tutkimuksessa nuoret sinikettunaaraat ruokittiin kuten siitoseläimet kokeen alusta alkaen, rehujen raaka-aineiden laatu oli hyvä ja rehujen koostumus oli suositusten mukainen. Pitkäaikaisvaikutuskokeessa muurahaishapolla tai Furmix-rehusäilöntäaineella säilötyn rehun ruokinnalla ei ollut negatiivisia vaikutuksia rehunkulutukseen. Ryhmien välillä oli ajoittain pieniä eroja emien keskipainoissa. Painoerot eivät todennäköisesti vaikuttaneet pentutulokseen. Rehujen happokäsittelyillä ei ollut vaikutusta siemennyspäivämäärään, ensimmäisenä tai toisena lisääntymiskautena syntyneiden pentujen lukumäärään tai painoon, pentutulokseen viikon tai seitsemän viikon laskennassa. Rehujen happokäsittelyt eivät aiheuttanut eroja pentujen eloonjäämiseen eri ryhmissä. Pentujen eloonjääminen oli heikointa ensimmäisen lisääntymiskauden naarailla ensimmäisen viikon aikana penikoinnista. Muidenkin tutkimusten mukaan naaraan ikä vaikuttaa pentutulokseen ja nuorilla sinikettunaarailla pentuhävikki on suurin 1-7 vrk syntymästä ja (Ilukha V. et al 1998, Koskinen et al 2008). Ensimmäisen syksyn osalta koe poikkesi jonkin verran käytännön ruokinnasta, sillä eläimet ruokittiin ensimmäisenä syksynä kuten siitoseläimet eli rajoitetulla ruokinnalla. Siten nuorilla naarailla ensimmäisen syksyn rehun kautta saatu happolasti oli alhaisempi kuin jos eläimet olisi ruokittua ruokahalun mukaan eli rajoittamatta. Korkeamman happopitoisuuden ryhmissä muurahaishapon saanti oli kuitenkin käytännön tasolla. Käytännön rehuissa muurhahaishapon lisäksi on myös muita säilöntäaineita. Toisena vuonna koe-eläinten ruokintamäärät eivät poikenneet tiloilla vallitsevasta käytännöstä Koerehujen koostumuksessa pidättäydyttiin suositusarvoissa ja taattiin riittävä raudan sekä vitamiinien saanti. Raaka-aineet olivat laadullisesti hyviä. Edellä mainituilla toimenpiteillä haluttiin taata siniketuille normaali fysiologinen tila. Toisin sanoen vältettiin valkuaisen, energian tai vitamiinien puutostila. Sairas tai huonossa ravitsemustilassa oleva eläin ei pysty käsittelemään normaalisti rehun säilöntäaineita ja poistamaan niitä elimistöstä. Korkea ja pitkäaikainen rehun ja siten myös elimistön muurahaishappopitoisuus voi rasittaa maksaa ja munuaisia. Eläimen ollessa terve ja hyvässä ravitsemuksellisessa tilassa happojen poistaminen elimistöstä ei ole suuri rasite. Rehun muurahaishappo imeytyy ruuansulatuselimistössä. Muurahaishappo sidotaan maksassa foolihappoon, jolloin se ovat vaarattomassa muodossa. Foolihappo on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini, joten sitä ei voida varastoida vaan sitä on saatava säännöllisesti rehusta. Mikäli eläimellä on foolihapon puutos, ei maksa pysty käsittelemään muurahaishappoa. Kun vieroitetut urosminkit pidettiin neljä viikkoa ainoastaan rehuraaka-aineiden sisältämän foolihapon varassa, maksan muurahaishapon hapetustaso laski noin yhdellä kolmasosalla (Pölönen, 2000). Vaikka eläin tarvitsee foolihappoa säännöllisesti, erityisesti tiineysaikana, määrät sinänsä ovat erittäin pieniä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvitetty erilaisten happojen vaikutuksia sinikettujen ruokinnassa, mutta pitkäaikaiskoetta ei ole suoritettu. Minkkien osalta Suomessa on tehty muurahaishapon pitkäaikaiskoe vuosina 1983-84 sekä lyhytaikaisia kokeita vuosina 1985-1988. Muurahaishapon määrä oli vuosina 1983-1986 kokeissa 0.5% rehussa. Muurahaishapolla ei ollut alentavaa vaikutusta pentutulokseen. (Dahlman, T. 1988). Tanskalainen tutkimus (Jørgensen et al. 1976) osoitti, että epäorgaanisella hapolla säilötyn kalasivutuotteen käyttö rehussa pitkällä aikavälillä vaikutti minkkien lisääntymistuloksen ja happo-emäs tasapainoon. Tutkimuksen mukaan tutkittujen happojen vaikutukset happo-emäs tasapainoon on mahdollisesti ehkäistävissä sivutuotteen tai rehun neutraloinnilla. Minkkitutkimuksissa on myös havaittu, että rikkihapon runsas (koerehuissa rehuun lisätty 1% tai 1.5%, 96% H2SO4) käyttö rehussa vaikutti lisääntymistuloksen lisäksi heikentävästi kasvuun. (Poulsen ja Jørgensen 1977, 1986).