Maksimityömäärän mittaaminen erilaisille hyödykkeille siniketulla (siitoskaudella 2007)

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mihin järjestykseen verkkopohjaisessa häkissä asuva sinikettu laittaa pesäkopin, maapohjan ja tyhjän häkin siitoskaudella. Tuloksista voimme päätellä minkä hyödykkeen tarjoaminen siitoseläimille parantaisi sinikettujen hyvinvointia eniten. 3. Kokeen toteutus Ketut Kokeeseen otettiin kymmenen urosta virikehäkeissä kolmen viikon iästä lähtien asuneista siniketuista. Virikehäkki on kaksoishäkki ja siellä ketuilla on vapaasti käytettävissä kokeessa testattavat hyödykkeet, eli puukapula, hylly, maapohja (80 × 40 × 14 cm) ja pesäkoppi. (Virikehäkin maapohja on pienempi, kuin kokeessa testattava maapohja.) Kettuja on käsitelty ja totutettu ihmisen läheisyyteen jo kolmen viikon iästä lähtien, joten niiden käsitteleminen oli helppoa. Ketut siirrettiin koehäkkeihin Helmikuussa 2007. Ketut opetettiin liikkumaan koehäkin yksisuuntaisista ovista. Koe alkoi 12.4. 2007. Koehäkit ja koeasetelma Koehäkit koostuivat kolmesta kettuhäkistä (á 115 x 105 x 70 cm), joiden välillä oli kaksi yksisuuntaista paino-ovea (yksi kumpaankin suuntaan). Keskimmäinen häkki oli ns. perushäkki, jossa oli pakolliset virikkeet, eli hylly ja purukapula, ja johon ketut ruokittiin kokeen aikana. Toinen reunimmaisista häkeistä oli ns. kontrollihäkki, jossa ei koskaan ollut mitään virikkeitä ja jonka oviin ei kokeen aikana lisätty painoja. Toinen reunimmaisista häkeistä oli resurssihäkki, johon laitettiin kulloinkin testattava hyödyke. Painoja lisättiin kokeen aikana vuorokauden välein perushäkistä resurssihäkkiin johtavaan oveen. Painojen lisääminen perushäkistä resurssihäkkiin johtavaan oveen lopetettiin kunkin ketun kohdalla yksilöllisesti, kun kettu ei ole mennyt resurssihäkkiin 48 tunnin kuluessa. Kun tämä maksimipaino oli saavutettu, painot poistettiin ovista ja kettu sai liikkua vapaasti häkkisysteemissä seuraavan koejakson alkuun saakka. Jokainen koejakso kesti kunnes viimeinenkin kettu oli saavuttanut maksimipainon. Testattavat hyödykkeet Kokeessa testattiin kettujen tekemä maksimityö kolmelle hyödykkeelle. Testattavat hyödykkeet olivat pesäkoppi ja maapohja. Kontrollina käytettiin maksimityömäärää päästä tyhjään häkkiin. Hyödykkeet testattiin osittain satunnaistetussa järjestyksessä. Ketut punnittiin jokaisen koejakson alussa ja kokeen lopussa. Ulkolämpötila mitattiin jokaisena koepäivänä. Kenttäkoejakso päättyi 29.6.2007. Mitattavat muuttujat Kettujen liikkumista koehäkeissä videokuvattiin jokaisen koejakson aikana. Videonauhoilta lasketaan resurssihäkissä käyntien lukumäärä, ajankohta, pituus ja eri häkeissä vietetty kokonaisaika. Tämän lisäksi videonauhoilta analysoidaan kettujen käyttäytyminen eri hyödykkeiden kanssa. Kettujen liikkumista koehäkeissä ja käyttäytymistä (hyödykkeen käyttöä) mitattiin kolmena ajankohtana: ennen varsinaisen kokeen alkamista (ei painoja ovissa), eli virikkeeseen tutustumisjakson aikana, koko painojen lisäämisjakson ajan sekä kaksi päivää maksimipainon saavuttamisen jälkeen (ei painoja ovissa). Virikkeeseen tutustumisjakson aikana ja maksimipainon saavuttamisen jälkeen tehtävien mittausten avulla kontrolloitiin kettujen ns. virikkeen käyttämisen perustasoa. Videonauhojen analysointi alkoi 17.4. 2007 ja se päättyi tammikuun lopussa 2008. Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin helmi-toukokuussa 2008. 4. Tulokset Yksityiskohtaiset tulokset ilmenevät liitteenä olevasta käsikirjoituksesta: Koistinen, T., Jauhiainen, L. & Korhonen, H. 2008. Relative value of a nest box, sand floor and extra space during breeding season in adult blue fox males. (26 sivua). Kyseessä on tieteellinen julkaisu joka tullaan julkaisemaan vv. 2008-2009 aikana kansainvälisessä referoidussa sarjassa. Seuraavassa suomenkielinen yhteenveto tuloksista: 4.1. Maksimityömäärä Kahdeksan kettua yhdeksästä avasi painavimman mahdollisen ovenpainon (8 kg) kaikille hyödykkeille. Yksi kettu avasi painavimman mahdollisen ovenpainon vain kun resurssihäkissä oli tyhjä lisätila. Luonnollisesti, eroa hyödykkeiden välillä ei löytynyt maksimityömäärissä. Koska ketut avasivat 8 kg:n painoisen paino-oven jopa päästäkseen tyhjään häkkiin, tulokset viittaavat vahvasti siihen, että ketut olivat hyvin motivoituneita tutkimaan ja vartioimaan reviiriään ja saatavilla olevia resursseja. Luonnossakin naalit vartioivat reviiriään juuri lisääntymisaikana, eli siis samaan aikaan kuin tämä koe tehtiin. Jos ketuilla tehdään jatkossa kokeista, joissa ne opetetaan avaamaan paino-ovia päästäkseen käyttämään resursseja, on varauduttava siihen, että ketut pystyvät avaamaan omaa ruumiin painoaan painavampia ovia. 4.2. Koehäkin käyttö Ketut kävivät enemmän reunimmaisissa häkeissä kontrollitilanteessa kuin silloin kun resurssihäkissä oli maapohja tai pesäkoppi, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämän lisäksi, käynnit ulommissa häkeissä oli lyhyempiä kontrollitilanteessa. Tulokset osoittavat, että ketut olivat aktiivisimpia kun resurssihäkissä ei ollut virikkeitä. Tämä saattaa johtua siitä, että ketut eivät olleet tyytyväisiä kotihäkissä olleisiin hyllyyn ja puiseen kapulaan vaan etsivät innokkaasti lisää virikkeitä koehäkistä. Käyntien lukumäärä ja kokonaisaika vähenivät resurssihäkissä kun työmäärä sinne menemiseksi lisääntyi. Samaan aikaan kontrollihäkissä vietetty aika lisääntyi. Resurssihäkin käyttö (käynnit ja kok. aika) väheni kaikkein eniten, kun resurssihäkissä oli maapohja. Jos tämä tulos tulkitaan kuten tarvekuvaajat yleensä, päädytään tulkintaan että maapohja oli virikkeistä vähiten arvokkain. Tämä tulos viittaa myös siihen, että maapohjalla voidaan oleilla "huvikseen" enemmän kuin häkissä jossa on pesäkoppi tai tyhjä lisätila kontrollitilanteessa. Käynnit pitenivät resurssi ja kontrolli häkissä kun työmäärä resurssihäkkiin lisääntyi. Tämä oli tilastollisesti merkitsevä vain silloin kun resurssihäkissä oli maapohja. Tulos osoittaa sen, että ketut pyrkivät kompensoimaan suurempaa työmäärää pidentämällä maalla oleilun kestoa. Toisin sanoen, maapohjalla käynnin arvo lisääntyi oleilemalla siellä pitempään. Eli maapohjalla vietetty aika olisi kumminkin tärkeää, eikä niinkään se miten usein sinne menee käymään. Tämä tulos on hieman ristiriitainen aikaisempien tulosten kanssa, joissa ketut ovat tehneet työtä päästäkseen maapohjalle verkkopohjalta. Ketut viettivät aikaa vähiten ja lyhyimpiä käyntejä keskimmäisessä häkissä, johon ketut ruokittiin. Tässä tutkimuksessa ketut kuitenkin viettivät keskimmäisessä häkissä hieman enemmän aikaa kuin ne viettivät keskimmäisessä häkissä edellisessä tutkimuksessa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että edellisessä tutkimuksessa keskimmäisessä häkissä ei ollut mitään virikkeitä, mutta tässä tutkimuksessa keskimmäisessä häkissä oli hylly ja puinen kapula. Toisin sanoen, pysyvästi saatavilla olevat virikkeet houkuttelivat kettuja oleilemaan enemmän keskimmäisessä häkissä kuin pelkkä ruokintapaikka. Kettujen taipumus jakaa elintilansa näyttäisi olevan tutkimisen arvoinen asia. Oikealla häkin suunnittelulla ketut saatettaisiin saada esim. ulostamaan tietyssä kohdassa häkkiä, mikä varmasti mahdollistaisi automaattisen ulosteiden poiston kettutarhoilla. 4.3. Käyttäytyminen Ketut lepäsivät eniten resurssihäkissä. Tämä voi liittyä aiemmin mainittuun reviirin ja saatavilla olevien resurssien vartiointiin. Levätessään kettu voi vartioida resurssia vain lepäämällä lähellä tuota resurssia. Aktiivisena aikana etäisyyttä resurssiin voidaan lisätä, koska silloin mahdollinen uhkaava vaara voidaan havainnoida aikaisemmin ja resurssia on helpompi puolustaa vaikka siitä on kauempana. Aktiivisesta ajastaan ketut viettivät suurimman osan maapohjalla, kun maapohja oli resurssihäkissä. Kun resurssihäkissä ei ollut mitään (kontrollitilanne) tai oli pesäkoppi, aktiivisuudessa ei löytynyt eroa resurssihäkin ja kontrollihäkin väliltä. Kaikissa tilanteissa aktiivisesta ajasta pienin osuus vietettiin keskimmäisessä kotihäkissä. Erityisesti maapohja houkutteli kettuja aktiiviseen käyttäytymiseen. Ketut puuhastelivat noin kolmasosa resurssihäkissä viettämästään aktiivisesta ajasta saatavilla olevan resurssin kanssa. Työmäärän lisääntyessä, ketut lepäsivät vähemmän resurssihäkissä ja yllättäen myös keskimmäisessä häkissä olleella hyllyllä. Samaan aikaan lepääminen kontrollihäkissä lisääntyi. Aktiivisen ajan jakautuminen häkkien väillä ei kuitenkaan muuttunut työmäärän lisääntyessä. Tulokset osoittavat, että avattuaan painavan oven päästäkseen resurssihäkkiin, aktiiviset toimet olivat tärkeämpiä kuin lepääminen. Epänormaalia (stereotyyppistä käyttäytymistä) havaittiin suhteellisen vähän koko kokeen aikana. Resurssihäkissä oleva virike ai vaikuttanut epänormaalin käyttäytymisen määrään, mutta epänormaalia käyttäytymistä havaittiin enemmän pienimmällä (0 kg) ja suurimmalla työmäärällä (5 kg). Ehkä ketut olivat hermostuneita jakson alussa, virikkeen vaihduttua resurssihäkissä, ja suurilla ovenpainoilla, kun olivat epävarmoja pääsevätkö enää kulkemaan resurssihäkkiin. Epänormaalia käyttäytymistä havaittiin vähiten kotihäkissä, vaikka eläimillä on yleensä taipumus kohdistaa epänormaalia käyttäytymistä ruokinta-alueelle juuri ennen ruokintaa. Kun resurssihäkissä oli maapohja, eniten epänormaalia käyttäytymistä havaittiin maapohjalla. Tämä on hyvin yllättävää, koska aikaisemmissa tutkimuksissa epänormaali käyttäytyminen maapohjalla on ollut hyvin harvinaista. Aiemmat tutkimukset on kuitenkin tehty syksyllä nuorilla ketuilla, eikä aikuisilla ketuilla lisääntymisaikaan. Ehkä ketut stressaantuivat suhteellisen matalan maapohjan rajoittamasta kaivamismahdollisuudesta, kun ne olisivat olleet motivoituneita kaivamaan pesäluolia lisääntymistarkoituksia varten. Ehkä maapohjan funktio on ollut toisenlainen syksyllä nuorilla ketuilla tehdyissä tutkimuksissa. Maapohjan arvo ja käyttötarkoitus saattavat siis olla vahvasti riippuvaisia vuodenajasta, kettujen iästä ja/tai fysiologisesta tilasta. 4.4. Virikkeiden käyttö Ketut lepäsivät häkin pohjaa korkeammalla paikalla, eli hyllyllä tai pesäkopin katolla noin yhdessä kolmanneksessa lepäämishavainnoista. Tämä osoittaa, että ketut lepäävät mielellään korkeammalla paikalla. Tämä todennäköisesti liittyy ympäristön tarkkailuun. Ketut käyttivät pesäkopin kattoa myös paljon aktiivisena aikanaan, mutta eivät niinkään hyllyä. Ketut käyttivät pysyvästi saatavilla olevia hyllyä ja puista kapulaa melko vähän aktiivisesta ajastaan. Kun resurssihäkissä oli maapohja tai pesäkoppi, ketut käyttivät näitä virikkeitä enemmän aktiivisena aikanaan kuin hyllyä ja puista kapulaa. Tämä tulos voi selittyä sillä, että hylly ja puinen kapula eivät kiinnostaneet kettuja vain siksi koska ne olivat aina saatavilla. Toisaalta tulos viittaa myös siihen, että maapohja ja pesäkoppi olivat mielekkäämpiä virikkeitä kuin hylly ja pesäkoppi. Ketut käyttivät hyllyä ja puista kapulaa hieman enemmän kontrollitilanteessa, kuin silloin kun saatavilla oli maapohja tai pesäkoppi. Tämä osoittaa, että hylly ja puinen kapula korvasivat maapohjan tai pesäkopin jossain määrin.