Ruokinnan järjestäminen kertatäyttöisessä lihanautojen loppukasvattamossa
Huuskonen, Arto (2007)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Huuskonen, Arto
Sivut
14 p
2007
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää lihanautojen ruokinnan toteutusta kertatäyttöisissä nautakasvattamoissa lihanautojen loppukasvatusvaiheessa (eläinten ikä 6-18 kk). Tärkeimmät selvitettävät asiat olivat 1) mahdollinen tarve ruokinnan jaksottamiseen lihanaudan eri ikävaiheissa ja 2) ruokintastrategiavalinta (seosrehuruokinta vs. erillisruokinta). Seosrehuruokinta on selkeästi erillisruokintaa parempi vaihtoehto kertatäyttöisen loppukasvattamon ruokintastrategiaksi. Seosrehuruokinnan työtekniset edut ja toimintavarmuus korostuvat ja pääsevät oikeuksiinsa suurissa yksiköissä. Lisäksi seosrehuruokinta mahdollistaa erilaisten rehukomponenttien joustavan käytön rehujen kulloistenkin hintasuhteiden mukaan eikä tuotanto ole tällöin sidottu mihinkään tiettyyn ratkaisuun. Lihanautojen loppukasvatuksessa on järkevintä käyttää TMR eli total mixed ration -ruokintaa, jossa kaikki ruokinnassa käytettävät rehut sekoitetaan keskenään. Käsitykseni mukaan järkevin ja taloudellisin ratkaisu kertatäyttöisen loppukasvattamon seosrehuruokinnan järjestämiseksi on liikkuva seosrehuvaunu, jolla voidaan hoitaa sekä seosrehun valmistus että jakelu eläimille. Tällöin seosrehu jaetaan vaunulla suoraan ruokintapöydälle. Rakennuksen ulkopuolelta täytettävä visiiri-ruokintapöytä lienee varteenotettava vaihtoehto suunnitteilla oleviin kasvattamoihin. Jos seosrehu tehdään kiinteällä sekoittimella, rehu joudutaan jakamaan eläimille erillisellä ruokintalaitteella. Tämä puolestaan todennäköisesti lisää ruokintajärjestelmän hankintakustannusta ja on lisäksi seosrehuvaunua haavoittuvampi järjestelmä. Kiinteä sekoitin ja mattoruokintalaite vaativat joko lisätyötä tai useampia laitteita esim. täyttöpöytiä, jos lihanautojen ruokinnassa käytetään esim. murskesäilöviljaa ja kokoviljasäilörehua nurmisäilörehun kanssa. Jokainen erilainen karkearehu vaatii oman täyttöpöydän, jos rehun sekoituksen ja jaon halutaan toimivan automaattisesti kiinteissä sekoittimissa. Ruokintapöydän kaventamisen tuomat säästöt mitä todennäköisimmin menetetään lisälaitteisiin ja täyttöpöytien vaatimaan rakennustilaan tai erilaisten ruokintojen vaatimaan lisätyöhön. Periaatteessa on mahdollista käyttää samaa rehuseosta koko loppukasvatuskauden (eläimen ikä 6-18 kk) ajan. Jos käytetään voimakasta väkirehuruokintaa (väkirehuprosentti yli 50 %), on ruhojen rasvoittumisriski suurempi kuin matalammilla väkirehutasoilla, ja tällöin ruokinnan jaksotuksesta saattaa olla hyötyä. Tässä tapauksessa nuorille sonneille (esimerkiksi 12-14 kuukauden ikään saakka) annetaan energiapitoisempaa seosta ja vanhemmat eläimet saavat hieman laimeamman seoksen, jolloin ne eivät rasvoitu niin voimakkaasti. Useamman kuin kahden erilaisen seoksen käyttöön ei liene perusteita. Valkuaisruokinnan osalta ruokinnan jaksottamiseen ei kertatäyttöisessä loppukasvattamossa ole yleensä aihetta, koska periaatteessa yli puolen vuoden ikäiset naudat eivät tarvitse perusrehujen ohella lisävalkuaista. Jos kasvattamossa on tarvetta käyttää lisävalkuaista koko kasvatuskauden ajan (esimerkiksi käytetään kokoviljasäilörehua ainoana karkearehuna koko kasvatuskauden), voidaan valkuaisruokintaa jaksottaa siten, että valkuaislisän määrä on alkukasvatuskaudella suurempi kuin loppukasvatuskaudella. Tämä perustuu siihen, että naudan mikrobivalkuaisen tuotanto lisääntyy eläimen kasvaessa. Kahta useampaa seosta ei liene järkevää käyttää missään olosuhteissa, koska työmäärä kuitenkin lisääntyy ja savutettavissa olevat edut lienevät hyvin minimaaliset. Rehuoptimointia on kuitenkin syytä tehdä, jotta ruokinnassa saavutetaan paras mahdollinen taloudellinen tulos ja tehokas ravinteiden hyväksikäyttö.
Collections
- Julkaisut [85546]