Kotieläinrakennusten lattioiden pinnan laatu

Abstract

Tutkimus on jatkoa vuonna 1993 valmistuneelle betonilattiapinnoitetutkimukselle, jossa tutkittiin useita erilaisia betonityyppejä, eri muoveista tehtyjä ohutpinnoitteita sekä massapinnoitteita. Tässä tutkimuksessa keskityttiin vain näistä jälkimmäisiin ja muovin sideaineiksi valittiin epoksi ja polyuretaani. Vertailumateriaalina käytettiin pinnoittamatonta betonia. Kirjallisuudesta selvitettiin lattiapinnoitteiden kitkaan, karkeuteen ja puhdistettavuuteen liittyviä vaatimuksia sekä tuotantotilojen olosuhteita ja ominaisuuksia eläimen kannalta. Tilastoista tutkittiin erityyppisiä liukastumisonnettomuuksia. Laboratoriokokeilla mitattiin pinnoitteiden kitkaa työntekijän ja eläimen liikkumisen turvallisuuden kannalta. Lisäksi mitattiin kitkaa standardimittaus- menetelmällä, joka soveltuu myös kenttäkokeisiin. Pinnan karkeutta selvitettiin aiemmissakin tutkimuksissa käytetyllä liitukokeella. Karkeutta ja pinnan tasaisuutta tutkittiin lisäksi kahdella erityyppisellä profilometrillä. Pinnoitteiden puhdistuvuutta testattiin värimittarilla ja lisäksi aistinvaraisesti. Pesukokeissa käytettiin erilaisia pesulämpötiloja ja kahta eri likaa. Kenttäkokeisiin porsitussikalassa valittiin kaksi pinnoitetta, joissa sideaineena oli polyuretaani ja karhenteina kumirouhe ja hiekka. Betonipinta oli edelleen vertailumateriaalina. Näissä kokeissa vertailtiin pinnoitteiden vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Pinnoitteiden tarttuvuutta tutkimuksen eri vaiheissa arvioitiin vetokokeilla ja pinnoitusalustan kosteutta betonin kosteusmittauksilla. Tuotantotilassa tehdyssä kokeessa osoittautui ongelmalliseksi kumirouheella karhennettu polyuretaanipinnoite, joka irtosi levyinä. Pinnoitteiden pitkäaikaiskestävyys jäi seurattavaksi.

In this study we have concentrated on thick plastic compounds because, according to our previous studies on floors in animal houses, they are more likely to withstand the mechanical and chemical stresses in those circumstances for more than 10 years. In the present study the binding agents used for these compounds were epoxy and polyurethane filled with plain sand or sand and cement. One of the polyurethane compounds was also filled with rubber. As a reference material we used plain concrete. A literature review on the desirable surface properties for floors in animal houses and on the ways they can be measured was performed. Also different kinds of accidents due to slippery floors and their economical impact were examined from the statistics. Friction of the tested floor materials was measured in laboratory with three different meth-ods one of which was standardized. Surface roughness was measured by the weight loss of a piece of chalk and surface topography was measured with two different kinds of profilo-metres; a stylus type of profilometre and a laser profilometre. Ease of cleaning of the tested materials was both visually determined and measured with a colorimetre. In the tests, three different washing temperatures and two different dirts were used. According to the results of the performed laboratory tests two plastic compounds were chosen for field tests; polyurethane filled with sand and rubber. The test plots were placed in a renovated piggery on both farrowing and weaning grates. A wood float finished con-crete floor was used as a reference. Polyurethane filled with rubber, although having performed well in the laboratory test, did not stand the mechanical stress caused by the claws of the sows. After only a couple of days in use pieces of this test material loosened from the concrete surface. This material was replaced with another material tested in laboratory; epoxy filled with sand. Performance of the field test materials were estimated from the point of view of animal welfare and the ease of cleaning. These results are preliminary because of the short time of follow up.