Rural marginalisation and multifunctional land use in Finland
Vihinen, Hilkka; Tapio-Biström, Marja-Liisa; Voutilainen, Olli (2005)
Vihinen, Hilkka
Tapio-Biström, Marja-Liisa
Voutilainen, Olli
Julkaisusarja
Agrifood Research Working papers
Numero
103
Sivut
128 s
MTT
2005
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-991-5
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-991-5
Tiivistelmä
Suomen maatilat jakautuvat valitun kehitystien perusteella selkeisiin luokkiin. Kolmasosa tiloista kehittää intensiivisesti maatilatalouttaan investoimalla ja laajentamalla tuotantoaan. Toisella kolmanneksella, monialaisilla tiloilla, on maatilatalouden ohella muuta, kotitalouden toimeentulon kannalta tärkeää liiketoimintaa. Viimeiselle kolmannekselle maatilatalous ei ole tärkeä tulonlähde, mutta tilojen peltoja viljellään ja siitä saadaan jossain määrin tuloa. Maantieteellisesti intensiivinen, keskimääräistä suurempien tilojen viljely keskittyy läntiseen ja eteläiseen Suomeen, jossa maatilatalouden harjoittaminen on muuta maata suotuisampaa. Kaikki kolme edellä mainittua maatilatyyppiä ovat erittäin tärkeitä maatalouden maankäytön sekä monivaikutteisuuden näkökulmasta. Suurten tilayksikköjen intensiivinen, yksipuolinen viljely johtaa biologisen ja maisemallisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Monialaiset maatilat ovat hyvin tärkeitä, koska ne säilyttävät pellot viljeltyinä, luovat muuta taloudellista toimeliaisuutta ja siten estävät sekä ekologista että sosio-ekonomista köyhtymistä. Kolmantena ryhmänä "harrastelijaviljelijät" ovat keskeisiä maatalouden monivaikutteisuuden sekä maaseudun taloudellisen dynamiikan näkökulmasta. Tutkimuksen keskeiset johtopäätökset ovat seuraavat: 1. Noin 10 % Suomen maatalousmaasta on marginalisoitunut tai marginalisoitumis-uhan alla, suurimmaksi osaksi Itä- ja Pohjois-Suomessa. 2. Noin 10 %:a maatiloista uhkaa marginalisoituminen. 3. Keskimääräistä pienemmillä maatiloilla, joiden viljelijät ovat keskimääräistä vanhempia, marginalisoitumisvaara on suurin. 4. Voimakas maitotilojen alueellinen keskittyminen tietyille alueille ja viljan viljelyn keskittyminen tietyille alueille on suurin uhka maaperän laadulle, luonnon monimuotoisuudella ja maisemalle. 5. Monivaikutteinen maankäyttö nähdään keskeisenä mahdollisuutena välttää maa-talousmaan ja maaseutualueiden marginalisoitumista harvaan asutuilla, EU:n pohjoisilla alueilla. Nykyinen EU:n maatalouspolitiikka syrjii maatalouden harjoittamisen kannalta epäsuotuisimpia alueita, joihin koko Suomi sekä erityisesti sen itäiset ja pohjoiset alueet kuuluvat. Maatilojen yhä yksipuolisempi ja intensiivisempi tuotantotapa heikentää maaperän laatua, vähentää biodiversiteettiä ja yksipuolistaa maaseutumaisemia. Nykyiset politiikkatoimenpiteet eivät pysty pysäyttämään tätä kielteistä kehitystä. Tarvitaan uudenlaisia ja vahvempia, maatalouden ja maankäytön kestävyyttä ja monivaikutteisuutta tukevia politiikkatoimen-piteitä sekä ylipäätään keskustelua siitä, onko tällainen marginalisoitumiskehitys hyväksyttävää vai ei. Yhden ratkaisun alueiden syrjäytymisen estämiseksi tarjoavat paikalliset, ruohonjuuritasolta ylöspäin lähtevät maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka ovat Suomessa jo osoittautuneet vahvoiksi sosio-ekonomisen syrjäytymisen estäjiksi luoden alueelle erityisesti sosiaalista pääomaa sekä paikallistaloudellista dynamiikkaa.
Collections
- MTT:n selvityksiä [176]