Kaksivaiheisen valkuaisruokinnan vaikutukset sinikettujen tuotantotuloksiin, kenttäkoe 2003

Kustannus- ja ympäristösyistä turkiseläimiä ei ole kannattavaa yliruokkia valkuaistarpeen osalta. Ruokittaessa eläintä runsasproteiinisella rehulla eläin käyttää ylimääräisen -kasvuun käyttämättömän- valkuaisen energian lähteenä. Valkuaisen osuutta rehuraaka-aineista vähentämällä voidaan alentaa rehukustannuksia sekä pienentää ympäristön typpipäästöjä. Vuonna 2003 STKL ry:n suosituksissa valkuaisenergian osuus syysjaksolla pudotettiin siniketun rehussa 25%:sta 22%:iin. Viime vuosien valkuaistutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että siniketun rehun valkuaispitoisuus on mahdollista jaksottaa tuotantokaudella eläimen kasvun ja siten valkuaistarpeen mukaan. Valkuaisvaiheruokintaa ja sen vaikutuksia tuotantotuloksiin ja nopeakasvuisten sinikettujen terveyteen ei ole vielä tutkittu. Sen vuoksi luotettavia tutkimuksia tarvitaan isoilla koeryhmillä ja nopeakasvuisilla eläimillä käytännön olosuhteissa. Tutkimuksen päätarkoitus oli selvittää vaiheruokinnan vaikutukset kasvavalla siniketulla: syysruokintajakson alussa noin 20 % ME:sta ja lopussa noin 15 % ME:sta. Rehun valkuaistasoa alennettiin syys-lokakuussa, kun eläimen varsinainen kasvu on päättynyt ja valkuaistarve on pienempi kuin aiempina viikkoina. Metioniinia lisättiin rehuun myös loppukasvatuskaudella, jolloin eläimen karvan kasvu lisää metioniinin tarvetta. Mikäli kokeen tulokset osoittautuvat hyviksi, tullaan vieroituksen ja nahkonnan välinen aika jakamaan nykyisen kahden jakson sijasta useampaan jaksoon. Tällöin on mahdollista, että rehuvalkuaisen taso alenee aikaisempina vuosina käytetyistä tasoista.