Rahoitustukea saaneiden tilojen talous, suunnitelmien toteutuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat

Laajentaneille kotieläintiloille laadittujen taloussuunnitelmien toteutumista tutkittiin kan-nattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittivat, että lypsykarja- ja sikatilojen toteutunut kannattavuus oli huomattavasti suunniteltua heikompi investoinnin toteuttamisen jälkeisenä vuotena. Suurimmat syyt tähän olivat sopeutumiskustannukset ja tuotantokapasiteetin vajaakäyttö, joita taloussuunnitelmissa ei ollut huomioitu riittävästi. Lypsykarja- ja sikatilojen kannattavuuskerroin kohosi kuitenkin arvioidun tason tuntumaan vuonna 2000. Broileritilojen kannattavuus kohosi heti ensimmäisenä investoinnin jälkeisenä vuonna suunniteltua suuremmaksi ja pysytteli huomattavasti arvioitua korkeammalla tasolla tutkimuskauden loppuun saakka. Tosin eläin- ja velkamääristä päätellen broileritiloilla investoinnit oli toteutettu huomattavasti suunniteltua suurempina. Laajentaneiden sikatilojen suurten investointien vaikutuksia tilojen talouteen tarkasteltiin vuosina 1997-2000. Tutkimusaineistona käytettiin rahoitustuen seuranta-aineistoa, joka koostuu eniten rahoitustukea investointiin saaneista koko Suomen tiloista. Tutkimusajanjakson alussa lihasikatilat kannattivat selvästi parhaiten ja porsastuotantotilat heikoiten, mutta tuotantolinjojen väliset kannattavuuserot tasoittuivat tutkimusajanjaksolla. Tutkimustilojen kannattavuus oli keskimäärin vuosien 1997 ja 2000 tasoa selvästi heikompi kato-vuosina 1998 ja 1999. Maksuvalmius ja vakavaraisuus kehittyivät tutkimustiloilla kannattavuuskehitystä myötäillen. Käynnistystukea saaneiden viljelijöiden tilojen kannattavuutta on tarkasteltu vuosina 1996-1999 tilanpidon aloittaneiden lypsykarja- ja kasvinviljelytilojen tilanpidon aloitusvaiheessa sekä selvitetty viljelijöiden tilanpidolle asettamien tavoitteiden toteutumista ja jatko-suunnitelmia. Käynnistystukea saaneilla tiloilla kannattavuus oli eteläisemmillä tukialueilla parempi kuin pohjoisen tuen C-alueilla, jossa oman pääoman tuottoprosentti jäi peräti negatiiviseksi. Tukialueittain tarkasteltuna tutkimustiloilla keskimäärin ei ylletty laskennalliseen kannattavuuskerrointavoitteeseen 1,0. Kannattavuus jäi heikoimmassa tilaneljänneksessä erittäin alhaiseksi, mutta parhaassa tilaneljänneksessä yllettiin lypsykarjatiloilla suhdelukuun 1,6 ja kasvinviljelytiloilla yli kahden. Kuitenkin tilanpidon aloittaneista lähes 80 % koki alenevan kannattavuuden merkittävänä ongelmana maatalousyrittämisen kannalta.