Joulukinkun ekotehokkuus - tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon ekologinen selkäreppu sekä energiakulutus Etelä-Suomessa ja Tanskassa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan neljän tapausesimerkin avulla sianlihatuotannon ekotehokkuutta. Tapausesimerkit muodostavat tavanomainen ja luonnonmukainen tuotanto kahdella eri alueella, Etelä-Suomessa ja Tanskassa. Ekotehokkuuden mittaamiseen käytettävät menetelmät ovat ekologinen selkäreppu ja energia-analyysi. Tämän lisäksi arvioidaan ekologinen selkäreppu -menetelmän käyttökelpoisuutta ekotehokkuuden mittaamiseen. Ekotehokkuusvertailun tulokset on ilmaistu sian ruhosta saatavalle kinkulle kohdennettuna. Ekologisella selkärepulla mitattuna ekotehokkain vaihtoehto on suomalainen luomukinkku, tehottomin vaihtoehto taas tanskalainen tavanomainen kinkku. Energia-analyysi tuo eko-tehokkaimmaksi vaihtoehdoksi tanskalaisen luomukinkun. Tämän jälkeen järjestyksessä ovat tanskalainen tavanomainen, suomalainen luonnonmukainen ja suomalainen tavanomainen kinkuntuotanto. Ekologinen selkäreppu kuvaa melko yhdenmukaisesti vertailtujen kinkkuvaihtoehtojen eko-tehokkuutta energia-analyysin kanssa, vaikka lopputuloksissa ekotehokkuusjärjestys hieman muuttuukin. Tästä huolimatta ekologisen selkärepun käyttö ekotehokkuusindikaattorina on kyseenalaista, koska menetelmä yhteismitallistaa tuotannon aiheuttamaa panoskäyttöä täysin "sokeasti" materiaalikiloina tai -tonneina riippumatta siitä, minkälaisia vaikutuksia näiden käytöllä on. Ekologinen selkäreppu on kehitetty kuvaamaan hyvin yksinkertaistetulla tasolla ympäristövaikutuspotentiaa, eli mahdollisuutta sille, että ympäristövaikutuksia tietyn panoskäytön seurauksena esiintyy. Panoskäytön lisääntyminen kasvattaa toki ympäristöhaittojen mahdollisuutta. Ongelmana on, että tietyn suuruinen selkäreppu kuvaa vain mahdollisuutta, mutta ei sitä, miten suuri tämä mahdollisuus on ja miten paljon mahdollisuus kasvaa, kun selkäreppu kasvaa yhdellä yksiköllä. Erilaiset ekologiset selkäreput eivät siis ole keskenään vertailtavissa, jolloin menetelmän käytön mielekkyys kärsii. Eco-efficiency of gammon - Ecological rucksack and energy efficiency in conventional and organic production in Southern Finland and Denmark Esa Aro-Heinilä MTT Economic Research, Agrifood Research Finland, Luutnantintie 13, FIN-00410 Helsinki, Finland, esa.aro-heinila@mtt.fi Abstract The eco-efficiency of pork production was investigated through four case studies. These were conventional and organic production in two different areas, Southern Finland and Denmark. The methods used for measuring eco-efficiency were ecological rucksack and energy analysis. Also validity of ecological rucksack as indicator of eco-efficiency was assessed

The eco-efficiency of pork production was investigated through four case studies. These were conventional and organic production in two different areas, Southern Finland and Denmark. The methods used for measuring eco-efficiency were ecological rucksack and energy analysis. Also validity of ecological rucksack as indicator of eco-efficiency was assessed The results were allocated to traditional Finnish Christmas gammon according to the monetary value of gammon in pig carcass. Results from the ecological rucksack analysis indicates Finnish organic gammon to be the most eco-efficient alternative. Conventional Danish gammon was found the least efficient. Energy analysis gave the best eco-efficiency to Danish organic gammon followed by Danish conventional, Finnish organic and Finnish conventional gammon. Ecological rucksack gives relatively parallel illustration with the energy analysis. Still ecological rucksack method cannot be recommended to be used as eco-efficiency indicator. The major problem is that the method gives commensurate value to all inputs used for production based on the weight of the inputs in terms of kilograms or tons, regardless of the environmental impacts of using such inputs. Ecological rucksack has been developed to illustrate potential environmental impacts in very rough level. The implicit idea is that all the natural resources used cause potential risk for the environment. The problem with ecological rucksack is that the method can only tell that there exists environmental risk caused by using natural resources, but it can not tell, how big the risk is and how much the risk rises when the weight of ecological rucksack rises with one unit. Consequently, ecological rucksacks of different products are not comparable in terms of potential environmental impacts. Since the method only shows the weight of all the different materials used for producing a certain product it is of quite low value in measuring eco-efficiency.