Luomutuotannon kehittämisvaihtoehdot - taustamuistio kansallisen luomustrategian suunnittelun pohjaksi
Koikkalainen, Kauko; Vehkasalo, Ville; Linjakumpu, Hannu; Aakkula, Jyrki (1998)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Koikkalainen, Kauko
Vehkasalo, Ville
Linjakumpu, Hannu
Aakkula, Jyrki
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä
Numero
6/98
Sivut
44 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
1998
Tiivistelmä
Nykymääritelmän mukaisen luonnonmukaisen maataloustuotannon eli lyhyemmin luomutuotannon historia alkaa Suomessa 1970-luvun alusta. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1995 Suomen EU-jäsenyyden myötä. Maatalouden ympäristöohjelmaan sisältynyt luomutuki, luomuviljelyn säännösten standardointi ja kuluttajien yleisen ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä kasvanut luomutuotteiden kysyntä loivat edellytykset luomutuotannon nopealle laajenemiselle. Tänään luomutuotannolla on suomalaisessa maataloudessa selkeä sija. Siitä on osoituksena yli 120 000 hehtaariin kasvanut luomutuotantoala, josta kolmannes on tosin vielä siirtymävaiheessa. Näin ollen maatalouden nykyisessä ympäristöohjelmassa asetettu 120 000 hehtaarin luomualatavoite on jo saavutettu. Muun muassa tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö on katsonut tarpeelliseksi käynnistää valmistelutyön, joka palvelee suomalaisen luomutuotannon kehittämistä ja samalla tukee myös maatalouden uuden ympäristöohjelman suunnittelua. Tämä raportti on osa mainittua valmistelutyötä. Raportti käsittelee luomutuotannon nykytilannetta Suomessa, erittelee tuotantotavan vahvuudet ja heikkoudet, esittelee luomutuotantoon liittyviä uhkia, mahdollisuuksia ja haasteita sekä käy läpi luomutuotannon kehittämiseen liittyvät keskeisimmät institutionaaliset ja voimavararajoitteet. Näiden tarkastelujen pohjalta muodostetaan kolme mahdollista luomutuotannon kehittämisvaihtoehtoa, joiden talous- ja muita vaikutuksia jäsennetään suuntaa-antavien kokonaistason laskelmien avulla. Lisäksi analysoidaan lyhyesti erilaisia luomutuen toteuttamistapoja. Ensimmäinen kolmesta kehittämisvaihtoehdosta lähtee siitä, että luomutuotannon tukeminen ja muu edistäminen säilyy suunnilleen nykyisessä muodossaan ja tasossaan. Tällöin voidaan kuvitella, että seuraavan viisivuotisen maatalouden ympäristöohjelman aikana voitaisiin saavuttaa luomutuotantoala, joka olisi n. 10% kokonaisviljelyalasta. Tämä ei aiheuttaisi kovinkaan suuria muutoksia maataloustuotannon tuotantosuunnittaisessa tai alueellisessa rakenteessa. Maataloustuen tarve lisääntyisi vuositasolla n. 250 milj. markkaa. Toisessa kehittämisvaihtoehdossa luomutuotannon oletetaan saavuttavan 25% osuuden kokonaisviljelyalasta. Vaikka tässäkään vaihtoehdossa muutokset maatalouden tuotantorakenteessa eivät vielä olisi merkittäviä, voidaan olettaa positiivisten ympäristövaikutusten lisääntyvän havaittavasti. Maatalouden ravinnekuormitus vesistöihin vähenisi jonkin verran, luonnon biologinen monimuotoisuus lisääntyisi ja maatalouden käyttämän fossiilisen energian määrä alenisi. Kansantalouden tasolla muutokset jäisivät merkitykseltään varsin pieniksi, koska tarvittava kymmenen vuoden mittainen siirtymäkausi mahdollistaisi vähittäin tapahtuvan sopeutumisen. Kolmas kehittämisvaihtoehto eli koko maatalouden siirtyminen luomutuotantoon aiheuttaisi jo merkittäviä muutoksia sekä maatalouden tuotantorakenteessa että elintarvikkeiden kulutuksessa. Kasvintuotannossa suosittaisiin entistä enemmän nurmia viljelykiertojen toteuttamiseksi, jolloin myös kotieläintuotannossa etusija annettaisiin korsirehun käyttöön pystyville naudoille yksimahaisten sikojen asemesta. Tuotantorakenteen alueellisista muutoksista merkittävin olisi maidon- ja naudanlihantuotannon siirtyminen enenevässä määrin Etelä-Suomeen. Jos samalla oletetaan, että kotimainen tuotanto yhä vastaisi suunnilleen kotimaista kulutusta, tällöin kuluttajien olisi selvästi muutettava juuri lihankäyttötottumuksiaan. Tuotantorakenteen kehitys välttämättömine investointitarpeineen ja kulutustottumusten muokkautuminen merkitsisivät niin suuria muutoksia, että niiden toteutuminen ei onnistuisi 20 vuotta lyhyemmässä ajassa. Valtion- ja kansantaloudelliset vaikutukset jäisivät sen sijaan melko vähäisiksi: kokonaistukitarve kasvaisi vuositasolla noin 250 milj. markkaa ja vaikutus vaihtotaseeseen olisi käytännössä olematon. Raportissa esitetyt tulokset ovat ennen kaikkea asiantuntija-arvioita, jotka perustuvat eri tahoilta koottuun tutkimustietoon ja sen pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin. Laaditut laskelmat ovat herkkiä taustaoletuksissa tapahtuville muutoksille. Oletus esimerkiksi yleisen rakennekehityksen nopeudesta vaikuttaa merkittävästi monien kokonaistaloudellisten suureiden arvoihin. Raportti on saavuttanut tavoitteensa, jos se voi tarjota poliittisille päätöksentekijöille, virkamiehille, asiantuntijoille ja muille sidosryhmille mahdollisuuden erilaisten luomutuotannon kehittämisvaihtoehtojen moniulotteiseen arviointiin.
Collections
- Julkaisut [85986]