Economic value of pro-environmental farming : a critical and decision-making oriented application of the contingent valuation method

Abstract

Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin suomalaisten halukkuutta maksaa maataloustuotannon kehittämisestä tavanomaista maataloutta ympäristöystävällisemmän maatalouden eli nk. ympäristömaatalouden suuntaan. Ympäristömaataloudella tarkoitetaan sellaista maatalouden harjoittamista, jossa on vähennetty keinolannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ja omaksuttu maaseutuympäristön säilymistä edistäviä viljelykäytäntöjä. Yleisemmällä tasolla tarkoituksena oli arvioida, mitä ongelmia ja mahdollisuuksia liittyy ympäristö- ja muiden markkinattomien hyötyjen rahamääräistämiseen ja näiden tulosten hyödyntämiseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ympäristömaatalouteen kohdistuvan maksuhalukkuuden mittaaminen toteutettiin nk. contingent valuation -menetelmällä (CVM). Menetelmän ideana on maksuhalukkuutta tiedustelemalla luoda keinotekoiset markkinat sellaisille hyödykkeille tai hyödyille, jotka eivät julkishyödykeluonteensa, puutteellisesti määriteltyjen omistusoikeuksien tai muiden syiden takia tule arvotetuiksi varsinaisilla markkinoilla. Satunnaisesti valitulle 670 suomalaiselle esitettiin henkilökohtaisessa haastattelussa kysymys, jossa tiettyyn lähtötarjoustasoon perustuvan kyselymenettelyn avulla selvitettiin, kuinka paljon kukin vastaaja olisi henkilökohtaisesti valmis vuodessa maksamaan veroluonteisina maksuina ympäristömaatalouteen siirtymisestä. Vastaajista yli kaksi kolmasosaa oli valmis maksamaan ainakin jonkin summan ympäristömaatalouteen siirtymisestä. Keskimääräisen maksuhalukkuuden estimointiin sovellettiin useita eri lähestymistapoja, jolloin keskimääräisen maksuhalukkuuden vaihteluväliksi muodostui 150 - 615 markkaa. Tutkimuksessa selvitettiin myös informaation ja asenteiden yhteisvaikutusta maksuhalukkuuteen. Puolelle vastaajista annettiin henkilökohtaisen haastattelun yhteydessä perusinformaatiota täydentävää lisäinformaatiota ympäristömaatalouden myönteisistä vaikutuksista. Vastaajien asenteet maataloutta ja ympäristökysymyksiä kohtaan selvitettiin likert-asteikkoisten asenneväittämien avulla. Faktori- ja ryhmittelyanalyysin avulla vastaajat jaettiin seitsemään asenneryhmään, joiden sisällä verrattiin lisäinformaatiota saaneiden vastaajien maksuhalukkuutta pelkän perusinformaation varassa olleiden vastaajien maksuhalukkuuteen. Tulokseksi saatiin, että lisäinformaation vaikutus maksuhalukkuuteen ei ole yksiselitteinen. Lisäinformaatio voi joko lisätä tai vähentää maksuhalukkuutta. Vaikutuksen suunta riippui siitä, kuinka myönteisiä tai kielteisiä vastaajan ennakkoasenteet olivat tavanomaista maataloutta ja kestävää kehitystä kohtaan sekä siitä, kuinka hyvin annetun lisäinformaation sisältämät näkemykset sopivat yhteen ennakkoasenteiden kanssa. Maksuhalukkuuden herkkyys informaatiolle on luonnollisesta ongelma päätöksenteon kannalta, koska se vähentää rahamääräisten estimaattien uskottavuutta ja siten politiikkatason käytettävyyttä. Tutkimuksen johtopäätös on, että olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää käyttää vuositasolla 0,5 - 2,2 miljardia markkaa ympäristömaatalouteen siirtymisen tukemiseen. On kuitenkin otettava huomioon, että rahamääräiseen arvioon on suhtauduttava tietyllä varauksella, koska ympäristömaatalouden tuottamien markkinattomien hyötyjen arvottamiseen liittyy monia vaikeasti hallittavia ongelmia. Varsinaisia markkamääriä olennaisempaa lieneekin, että tutkimus osoittaa suomalaisten enemmistön sekä arvostavan maaseutuympäristöä, asennoituvan myönteisesti maatalouden kehittämiseen ympäristöystävällisempään suuntaan että hyväksyvän julkisten varojen käytön ympäristöystävällisen maatalouden edistämiseen.

This study investigates the applicability of the contingent valuation method (CVM), in particular, and monetary valuation in general in a situation where the CVM is used to elicit a monetary value of the conversion from conventional agriculture to pro-environmental farming for the social decision-making purposes. In order to frame the social decision-making context, a theoretical model is developed to derive the basic social design of pro-environmental farming. The study has two empirical objectives. First, the reliability of the willingness to pay results is analyzed. The task is carried out by using different elicitation formats, theoretical models, and statistical estimation techniques in the estimation of the average WTP figures. Second, the validity of the CVM results is examined. The focus is on the commensurability of preferences, influence of attitudes, and the effect of additional information. The analysis of the reliability of the average WTP results is carried out by using both the combined bidding game and payment card approach and the dichotomous choice elicitation technique. Mean WTP for the whole sample ranges from FIM 290 to 615, and median WTP for the whole sample from FIM 150 to 379. The results suggest that all the elicitation techniques and model specifications applied are reliable enough when the mean or median WTPs for the whole sample are concerned. The examination of the validity of the CVM results is carried out by analyzing response behavior in relation to preferences and the effects of the interplay between information and attitudes. A conceptual model including response behavior and response motives is developed. The identification of the interactions between various types of response behavior, additional information, and the respondent s attitudes is carried out by means of the factor and cluster analyses. The results suggest that the provision of the additional information can raise the stated WTPs if the respondents have a positive initial attitude towards the good being valued, and the additional information provided reinforces their initial attitude. Taking certain reservations into account, the conclusion is that the estimated total WTP (ranging from FIM 0.541 to 2.216 billion) can be interpreted as the maximum amount of money which the society can spend on the socially acceptable conversion from conventional agriculture to pro-environmental farming.