Maatalouden verotus Saksassa
Miettinen, Mia (1998)
Miettinen, Mia
Julkaisusarja
MTTL Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos, Tutkimuksia
Numero
228/1998
Sivut
187 p
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
1998
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-687-019-8
http://urn.fi/URN:ISBN:951-687-019-8
Tiivistelmä
Maatalouspolitiikan suhteen EU:n jäsenmaiden kansallinen liikkumavara on vähäinen. Verotus ja sosiaalipolitiikka kuuluvat kuitenkin melko pitkälle kansallisen päätäntävallan piiriin. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa on selvitetty Saksan maatalousverojärjestelmää saksalaisviljelijöiden mahdollisten kilpailuetujen ja -haittoja arvioimiseksi suomalaisiin viljelijöihin verrattuna. Tutkimuksesta käy ilmi, että saksalaisviljelijöiden maksettavaksi tulevan tuloveron määrä on noin 50 % alhaisempi kuin Suomessa. Saksassa maataloudenharjoittajien pakolliset sosiaalivakuutusmaksut ovat kuitenkin huomattavasti korkeammat kuin Suomessa. Vertailu osoittaa saksalaisten ja suomalaisten tilojen maksurasitteen olevan lähes yhtä suuren. Saksassa perintö- ja lahjaverosäännöstöstä on muodostettu selkeä kansallinen tukimuoto maataloudelle. Useat päällekkäiset vapaaosat, omaisuuden arvostamissäännökset ja siviilioikeudellisen lainsäädännön säännökset saavat aikaan sen, että vähennysten jälkeen maatiloille ei pääsääntöisesti jää maksettavaksi perintö- tai lahjaveroa, eikä tilanpidon jatkaja juuri koskaan maksa sukupolvenvaihdosluovutuksesta erillistä vastiketta. Saksassa tuloverotuksen edullisuus johtuu useista päällekkäisistä vähennyksistä. Ensin kunkin tulolajin sisällä vähennetään tulonhankkimismenot, jonka lisäksi kaikkien tulojen yhteissummasta tehdään vähennyksiä, joita ei voida kohdistaa yksittäisiin tulolajeihin. Saksassa suuret tilat ovat velvollisia pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa. Hieman tätä pienemmät tilat ilmoittavat tulot kassaperusteisen meno-tulolaskelman mukaisesti. Kolmas menetelmä on kaavamainen pinta-alaperusteinen menetelmä, jossa todellisista tuloista tulee verotettavaksi 45-75 %. Tässä menetelmässä tuloverotus on edullisimmillaan, mutta sitä voivat käyttää vain pienet, tulokseltaan heikohkot ja sivutoimiset tilat. Mikäli maataloudenharjoittaja ei täytä ilmoitusvelvollisuuttaan, tulot arvioidaan. Arviointimenetelmä on ollut perinteisesti monille pientiloille edullinen, joten siihen ajaudutaan usein harkitusti. Saksan vuonna 1996 uudistettu perintö- ja lahjaverosäännöstö ulotti yritysten sukupolvenvaihdoksia koskevat veronhuojennukset myös maatalouteen. Perittäessä tai lahjoitettaessa maatalous- ja yritysomaisuutta omaisuuden arvosta voidaan vähentää 500 000 DM:n vapaaosa ja jäljelle jäävästä summasta vielä 40 %. Huojennus kohdistuu maatilan peltoihin, metsään ja maataloustyöntekijöiden asuntoihin. Käteisvarat ja maanviljelijän oma asunto lisätään huojennettuun omaisuuteen. Huojennuksen ja muiden vähennysten jälkeen lahjansaaja tai perillinen voi vähentää oman henkilökohtaisen vapaaosansa, joka on rintaperillisillä 400 000 DM. Saksan perintö- ja lahjaverotuksen edullisuus johtuu myös omaisuuden arvostusmenettelystä, jossa maatilan irtaimen omaisuuden, talousrakennusten, eläinten ja maitokiintiön arvo sisällytetään maapohjan arvoon. Käytännössä niiden osuus lopullisesta perintö- ja lahjaverotusarvosta on olematon. Uudistetun arvostusmenettelyn pohjalta määritettävät maapohjan arvot ovat lähellä tämän päivän reaalisia tuottoarvoja. Uudistuksessa arvot nousivat huomattavasti, mutta vastaavasti henkilökohtaisia vapaaosia nostettiin entisestä. Maatilojen sukupolvenvaihdosluovutusten edullisuuden takana vaikuttavat myös siviilioikeudelliset ja alueelliset sukupolvenvaihdosluovutuslait, joiden tarkoituksena on taata, että tila ei siirry suvun ulkopuolelle. Jatkajan kannalta siviilioikeudellisten sukupolvenvaihdoslakien suurimman hyödyn muodostavat lain sanelemat pienet väistyvien perillisten korvaukset ja se, että vanhemmille tuleva korvaus muodostuu yleensä vain syytingistä.
Collections
- MTTL:n tutkimuksia [249]