EU:n laajentumisen vaikutukset maatalous- ja elintarvikemarkkinoilla

Abstract

Euroopan unionin itälaajentuminen lisää Euroopan Unionin maataloustuotteiden ylijäämiä. Kilpailu sisämarkkinoilla kiristyy, koska kansainväliset kauppasopimukset rajoittavat tuettua vientiä kolmansiin maihin. Tämän seurauksena nykyisen tuottajahintatason ylläpitäminen Suomessa vaikeutuu, arvioidaan MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) tuoreessa raportissa. Kymmenen uutta keski- ja itäeurooppalaista EU-jäsenmaata (KIE-maat) kohottaisivat erityisesti rukiin, ohran ja naudanlihan vientiylijäämiä. Rehuviljan tuotanto aiheuttaa paineita, koska lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden lisääntyvä käyttö nostaa satotasoa. Vehnä-, sianliha- ja maitotuotemarkkinoilla ongelmat ovat pieniä. Kvantitatiiviset mallit osoittavat jopa sianlihatuotannon pudotusta ja laajentuvan EU:n ylituotannon helpottumista. KIE-maiden sianlihantuotanto on tehottomampaa kuin EU:n, joten uusissa jäsenmaissa tuottajien tulotaso laskisi. Unionin nykyisille jäsenmaille saattaa jopa tarjoutua mahdollisuus kohottaa sianlihan tuotantomääriään. Naudanlihantuotanto kasvanee uusissa jäsenmaissa. Kuluttajien valinnat vaikuttavat tuotantoon samaan tapaan kuin nykyisissä EU-maissa. Kasvu ei synnytä pulmia, ellei BSE-kriisi laajene. Maidontuotanto taas ei kohdanne suuria muutoksia, jos maitokiintiöt otetaan käyttöön myös uusissa jäsenmaissa. Laajentuminen voi heikentää suomalaisten elintarvikeyritysten asemaa Venäjällä. Markkinoiden uusjakoon vaikuttavat voimakkaasti Puola ja Baltian maat, jotka EU-jäsenyytensä myötä kilpailisivat samoista vientituista kuin Suomi. Venäjälle Suomen elintarvikeviennistä suuntautuu tällä hetkellä noin viidennes. Jäsenmaiden lisääntyessä EU:n sisäiset elintarvikemarkkinat kuitenkin kasvavat. Tällöin yrityksille avautuu uusia mahdollisuuksia etenkin pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden viennissä. Monet koti- ja ulkomaiset elintarvikealan yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan jäsenyyttä tavoitteleviin hakijamaihin. Suomalaisyritysten ulkomailla tapahtuva elintarvikevalmistus on noin 16 prosenttia suurempi kuin maamme elintarvikevienti.

The European Union is in the process of taking in new member countries. The enlargement of the EU to include ten Central and Eastern European countries (CEEC) will have profound effects on current EU as well as on new member states. The purpose of this study is to examine the current structure of CEEC's agri-food sector and to assess the impact of enlargement on agriculture and agricultural policies in the CEECs and in the EU. Agriculture has been identified as an important issue for future accession, because of its relative size in some of the CEE countries, and because of the difficulties there might be in extending the Common Agricultural Policy (CAP) of the EU in its current form to these countries. The aspiration of EU membership with the current CAP mechanism will inevitably affect agriculture and food industry in both the EU and the applicant countries. In terms of contribution to GDP and share in total employment, agriculture is significantly more important in the CEECs than in the EU. However, the competitiveness of agriculture and agri-food chain is in general considerably lower than the EU average. Despite some positive developments in the applicant countries, restructuring of agriculture and food industry is still far from being complete. As a result of EU accession, farmers in the CEE countries will face improved market stability and increased price level in range of products. This creates short-term incentives to increase production and thereby influences market balance also in the rest of the EU. The enlarged EU might also face problems in meeting its export subsidy commitments in the WTO context, as an increase in the CEE net export potential could lead to larger quantities of exportable surpluses of farm products. One of the most sensitive and important issues in the accession negotiations is the question of direct payments. Recently the EU Commission proposed that direct payments to farmers in the applicant countries should be phased in over a 10-year-transition period, with full integration into the EU's support policy only in 2013. Full payments of direct aids to farmers in all of the ten CEE countries would cost the EU over 7 billion a year.