Pellonvuokraus ja vuokrahintoihin vaikuttavat tekijät kirjanpitotiloilla
Iltanen, Sami (1999)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Iltanen, Sami
Julkaisusarja
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos. Selvityksiä
Numero
13/1999
Sivut
31 p
Maatalouden talooudellinen tutkimuslaitos Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
1999
Kuvaus
Artikkeli perustuu mmyo Sami Iltasen liiketaloustieteen alalta esittämään pro gradu opinnäytetyöhön, jonka ovat ohjanneet professori Matti Ylätalo ja MMT Matti Ryhänen Helsingin yliopiston Taloustieteen laitoksessa sekä MMT Kyösti Pietola Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa.
Tiivistelmä
Tilakoon suurentaminen on keskeinen sopeutumisstrategia suomalaisessa maataloudessa. Peltoalaa lisätään pääasiassa vuokraamalla naapureilta. Kaikista aktiivitiloista yli puolella on vuokrapeltoa, ja koko peltoalasta noin neljännes on vuokrattua. Pellonvuokraus on yleisintä suurimmilla tiloilla. Vuokrapellon osuuteen vaikuttaa enemmän tilakoko kuin tuotantosuunta. Suurimmat tilat maksavat myös korkeimmat hehtaarivuokrat. Tiedot käyvät ilmi MTTL:ssa laaditusta selvityksestä, jossa mmyo Sami Iltanen selvitti EU-jäsenyyden myötä tapahtuneen tuottajahintojen laskun ja suorien hehtaaritukien kasvun vaikutusta pellon vuokriin. Tutkimus perustuu MTTL:n kirjanpitotilojen tuloksiin vuosina 1993-1996. Pellonvuokrat nousivat reaalisesti 1980-luvulla noin 2 % vuodessa ja olivat korkeimmillaan poikkeuksellisen hyvinä vuosina 1989-1991.Tämän jälkeen pellon vuokrahinnat kääntyivät laskuun, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin pellosta maksetut kauppahinnat laskivat. 1990-luvun alkupuolella pellonvuokrat ovat laskeneet reaalisesti noin 3 % vuodessa. Peltohehtaarin vuokra ennen EU-jäsenyyttä oli keskimäärin runsaat 1000 mk ja vuonna 1996 noin 930 mk. EU-jäsenyys alensi pellon vuokraa enemmän sika- ja viljatiloilla kuin maitotiloilla. Tuotantosuuntien väliset erot pellon vuokrissa kaventuivat tutkimusjakson aikana. Vuokra-ala tilaa kohti ja sen osuus tilan peltoalasta kasvoivat selvästi nopeimmin sikatiloilla. Sikatilojen pellonvuokraushalukkuus liittyy investointitukien edellyttämiin rehuomavaraisuusvaatimuksiin. Sikatilojen laajennusinvestoinnit käynnistyivät ensimmäisinä EU-vuosina, vaikka tuet maksettiinkin takautuvasti. Investoineet sikatilat olivat maksaneet vuonna 1996 noin 250 mk/ha keskimääräistä korkeampia vuokrahintoja. Suorien tukien on arveltu nostavan pellon vuokrahintoja. Tukipolitiikan kokonaismuutoksella vuonna 1995 todettiin olleen vähintään suuntaa antava vaikutus pellonvuokriin sikatiloilla. Sitä vastoin maito- ja viljatiloilla tukipolitiikan kokonaismuutoksen ja vuokrahintojen välillä ei havaittu merkittävää vaikutusta. Ympäristötukeen liittyen etelän kotieläintiloilla lannanlevitysalan tarve ja hehtaaria kohti pidettävien eläinten määrä yleensäkin nostivat vuokrapellosta maksettuja hintoja. Tutkimustulokset antoivat aihetta myös epäillä luomutilojen maksavan muita kotieläintiloja korkeampia vuokria, joskaan tulos ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi. Tilakoko oli kaikissa tuotantosuunnissa selkeästi pellon vuokrahintoihin vaikuttava tekijä; tilakoon kasvaessa peltohehtaarin vuokra kohosi. Tämä teoriaodotusten vastainen tulos vahvistaa käsitystä siitä, että myös isoimmilla tiloilla on vielä käytettävissään suurtuotannon etuja eli tilakoon kasvattaminen on niille edelleen kannattavaa. Satotason nousulla oli pellonvuokraa korottava vaikutus kaikissa tuotantosuunnissa. Tähän viittaa myös se, että korkeimmat vuokrat on maksettu maan eteläosissa A- ja B-tukialueilla, missä myös satotaso on korkein. Tilan elinkaarta tarkasteltaessa nuoret viljelijät ovat halukkaampia vuokraamaan lisäpeltoa ja maksavat siitä korkeampia vuokria kuin vakiintuneet iäkkäämmät viljelijät.
Collections
- Julkaisut [85967]