Maitotilan elinkaaren vaikutus kannattavuuteen

Abstract

Maatilan elinkaari vaikuttaa tilan kannattavuuteen, vaikka maitotiloilla kannattavuuden vaihtelut eri elinkaaren vaiheessa olevien tilojen välillä ovat suhteellisen vähäisiä. Erot eri elinkaaren vaiheessa olevien tilojen koossa ja muissa fyysisissä tekijöissä ovat myös olleet pieniä. Tämä johtuu osin siitä, että maitokiintiöjärjestelmä vuosina 1985-1994 ja pellonraivauslaki vuosina 1987-1994 ovat rajoittaneet maitotilojen normaalia elinkaarikehitystä. Parhaimman kannattavuuden ovat saavuttaneet nuoret, juuri tilanpidon aloittaneet viljelijät. Tulos selittynee sillä, että nuorten tilat olivat yleensä suurimpia tiloja. MTT:n taloustutkimusyksikössä on julkaistu tutkimus, jossa sisäsuomalaisten maitotilojen kannattavuutta on verrattu tilan elinkaaren eri aikoina. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat maitotilan kannattavuuteen. Tutkimusajanjakso sisälsi vuodet 1987-1997, yhteensä 11 vuotta. Tutkimuksessa oli mukana 54 kannattavuuskirjanpitotilaa. Maatilan elinkaarella tarkoitetaan tilan kehitystä sukupolvenvaihdoksesta seuraavaan sukupolvenvaihdokseen. Maatalouden harjoittaminen Suomessa perustuu perinteisesti perheviljelmiin, joissa yrityksen kehitys ja elinkaari noudattavat yrittäjän elinkaaren vaiheita. Perheviljelmän sukupolvikierto Suomessa kestää keskimäärin noin 30 vuotta. Tutkimustilat jaettiin tilan hallinta-ajan mukaan nuorten, vakiintuneiden ja luopuvien viljelijöiden tiloihin, joista analysoitiin eri elinkaarivaiheessa olevien tilojen kannattavuutta. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että maitotiloilla tuotannonrajoitustoimenpiteet olivat ehkäisseet tilakoon kasvattamista, jolloin maatilan elinkaarelle tyypilliset kannattavuuden muutokset jäivät suhteellisen lieviksi. Maitotilojen kannattavuuteen vaikuttivat tilan lehmien lukumäärä, maitotuotos, hehtaarisato ja tuotannon intensiteetti. Lehmien lukumäärän, maitotuotoksen ja hehtaarisadon kasvu lisäsivät kannattavuutta. Sitä vastoin tuotannon intensiteetin (lehmämäärä/peltoala) kasvu heikensi kannattavuutta. Näin ollen tutkimustiloille laajaperäisempi tuotanto oli paremmin kannattavaa kuin intensiivisempi tuotanto. Tarkastelujakson lopulla korostuu peltoalan merkitys maatalouden tukijärjestelmässä. Tutkimusaineistossa olleiden maitotilojen kannattavuus oli suhteellisen heikko vuosina 1987-1997. Tilojen kannattavuuskerroin oli alle 0,8 ja pääoman tuottoprosentti oli negatiivinen kaikkina tutkimusvuosina. Parhaan kannattavuuden maidontuottajat saavuttivat vuonna 1989. Kannattavuus heikkeni 1990-luvun alussa ja Euroopan unioniin liittymisen myötä kannattavuuden heikkeneminen jatkui edelleen. Maitotilojen kannattavuutta vuoden 1997 jälkeen on alentanut vuoden 1998 heikot tuotanto-olot. EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen liittyen Agenda 2000 ratkaisun vaikutukset maitotilojen talouteen näyttävät myönteisiltä, joskin kustannusten nousu heikentää kannattavuuskehitystä.

During the 1990s number of dairy farms fell by about 40 per cent. One reason for this was the weakening of the profitability of the sector, which has made it necessary for those wishing to continue in dairy husbandry to expand their production. The number of farm successions also fell considerably. On family farms the objective of the different generations is to develop the production. The development of a farm from one succession to another is called the life cycle of a farm, which in Finland lasts, on average, about 30 years. The purpose of this study was to find out the impact of the life cycle on the profitability of dairy farms and the factors that explain the changes in the profitability at the different stages of the life cycle. The changes in the physical and economic resources of farms during the life cycle were also examined. The data come from dairy farms in Central Finland that have continuously participated in profitability bookkeeping for a period of 11 years, i.e. from altogether 54 dairy farms from the period 1987-1997. During this period milk period milk production in Finland was heavily restricted by means of farm quotas, and the clearing of arable land was also restricted under the Land Clearing Act that was in force in 1987-1994. Based on the life cycle the farms included in the study were divided into farms owned by young farmers, established farmers and terminating farmers, and covariance analysis was used to solve the research problem. The study shows that the highest profitability was reached on farms owned by young farmers who had just started farming, probably because these farms were also the largest. There was considerable variation between the farms. When the variation between the farms was removed from the models, in addition to the life cycle the profitability was related to the number of cows, milk yield, hectarage yield and intensity of the production, i.e. increase in the number of cows and yields increased the profitability, while increased intensity (number of cows/arable area) weakened the profitability. This indicates that extensive production would be more profitable than intensive production. There were no clear differences in physical factors of the farms at the different stages of the life cycle because the production restriction measures prevented the development of farms according to the regular life cycle theory. The application of farm quotas continued after Finland joined the EU, but trade in quatas between farms is allowed and milk can be produced over the quota. In 1987-1997 the profitability of dairy farms was relatively weak. The profitability coefficient (ratio between the realised income and calcutlated objektive) was less than 0.8 and the percentage of the return on capital was negative in all years included in the study. The highest profitability was reached in 1989, and after that the profitability weakened through the 1990s. The reform of the agricultural policy of the EU under Agenda 2000 does not seem to affect the economic result of dairy farms, but the most significant reforms in the dairy sector were postponed until the latter part of this decade.