WTO-sitoumusten vaikutukset EU:n vehnämarkkinoille

Abstract

EU:n vehnämarkkinat selvisivät Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen kuusivuotisesta sovellusjaksosta yllättävän hyvin. Varastojen täyttyminen ja kesantoalueiden laajentuminen jäivät uhkakuviksi ja EU pystynee alittamaan sopimuksessa määrätyt rajoitukset. Vientitukien osalta EU:n onnistuminen perustui vehnän korkeaan maailmanmarkkina-hintaan sovellusjakson alussa ja heikkoon euroon jakson lopussa. Myös tuontirajoitukset olivat sen verran tuntuvia, että EU pystyi suojaamaan kotimarkkinansa edulliselta tuonnilta. Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen kolme pääosaa: markkinoiden avaaminen, vientituen maksamisen rajoitukset ja kotimaisen tuen maksamiselle asetetut säännöt asettivat EU:n uusien haasteiden eteen. EU:n vehnämarkkinoille maataloussopimus merkitsi alenevia vientitukia ja laskevia rajasuojia. Sopimuksen mukaan jouduttiin vientituen budjettimenoja vähentämään 36 % ja tuetun viennin määrää alentamaan 21 %. Lisäksi tuonnin rajasuojaa sovittiin alennettavaksi 36 % vuosien 1986 - 88 tasolta ja ulkomaisille tuotteille avattiin 5 % kiintiö EU:n sisämarkkinoille. Myös kotimaisen tuen kokonaistasoa sovittiin laskettavaksi 20 % seuraavan kuuden vuoden aikana. Sitoumusten tultua julki, EU:n vehnämarkkinoilla oltiin pessimistisiä sitoumusten täyttämisen suhteen. Ensimmäisenä markkinavuonna 1995/1996 EU koki kuitenkin myönteisen yllätyksen, kun vehnän maailmanmarkkinahinta nousi yllättäen ennätyskorkealle. Tämän seurauksena EU pystyi viemään vehnää ilman tukea ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Vehnän hinta pysytteli kohtuullisen korkeana pari vuotta, eikä EU:lla ollut vaikeuksia pysyä vientitukien rajoissa. Vehnän hinta alkoi kuitenkin hiljalleen laskea ja vuosina 1998 ja 1999 se oli jo niin alhaalla, että vienti oli vaikeaa. EU onnistui kuitenkin edelleen alittamaan vientituen rajoitukset, vaikkakin heikommin kuin aiemmin. Kahtena viimeisenä markkinavuotena EU tullee kuitenkin alittamaan vientituen sitoumukset, koska euron arvo on laskenut ennätyksellisen alas helpottaen vientiä oleellisesti. Tilastojen valmistuttua tämä voidaan tarkistaa. Markkinoiden avaaminen on sujunut EU:n vehnämarkkinoilla melko kitkattomasti. Vehnän tuominen EU:n markkinoille ei ole oleellisesti helpottunut, koska EU:n ja USA:n välinen ns. Blair House -sopimuksen mukaan tuontivehnän hinta riippuu maailmanmarkkinahinnan ja interventiohinnan välisestä suhteesta. Näin järjestelmä muistuttaa vanhaa tuontimaksujärjestelmää. EU:lle järjestelmä on ollut edullinen, koska sovellusperiodin alkua lukuun ottamatta EU:n markkinahinta on ollut maailmanmarkkinahinnan yläpuolella. Asetelmat seuraavalle neuvottelukierrokselle eivät ole kuitenkaan EU:n vehnämarkkinoiden kannalta kovin suotuisat. Sitoumukset saattavat muodostua liian tiukoiksi, mikäli euro vahvistuu ja vehnän maailmanmarkkinahinta laskee. Edessä saattaa olla varastojen kasvattaminen tai kesantoalojen lisääminen. Seuraavien 10 - 15 vuoden aikana vehnän kysynnän oletetaan kuitenkin kasvavan rajusti mm. kehitysmaiden kysynnän lisääntyessä. Pidemmällä tähtäyksellä vehnämarkkinat näyttävätkin EU:lle edullisilta, mutta lähitulevaisuudessa tilanne saattaa olla kehnompi.

The Uruguay Round Agreement on Agriculture (URAA) had a deep impact on major agricultural sectors in the EU. Among other markets, the EU wheat market faced considerable changes when the URAA commitments were introduced. The URAA consists of three pillars namely export subsidy, domestic support and market access. The agreement includes special restrictions for each pillar that will diminish world protection of agricultural trade. This study examines whether the EU has problems in fulfilling these commitments in the wheat market. The following questions are discussed: 1) does the EU meet the requirements for export subsidy commitments (both volume and expenditure); 2) how binding are these commitments; 3) how did the new tariff system change trade barriers; and 4) what is the effect of the new tariff system on the price and volume of imported wheat. This study shows that the export subsidy commitments are not too binding for the EU. In fact, there is a lot of slack in both commitments for expenditure and volume. At the beginning of the implementation period, high world market price and growing demand significantly eliminated the need of export subsidies. At the end of the implementation period, a weak euro helped the EU to get rid of the wheat surplus, which accumulated in the middle of the implementation period. The new tariffs have been as prohibitive as the old variable levies, thus preventing the flow of cheaper imported wheat. This is mainly due to the so called dirty tariffication and floating tariffs which have maintained the price of imported wheat higher than EU s internal price. The findings suggest that the EU is not facing problems in fulfilling the commitments during the current implementation period, but low world market price and stronger euro will most likely cause difficulties in the near future. In the long run, however, the growing demand of wheat in developing countries will most likely increase world market price of wheat.