Tuottavuuskehitys Suomen maataloudessa vuosina 1987-97

Abstract

Suomen maatalouden tuottavuus parani vuosina 1987-97 keskimäärin 2,9 % vuodessa eli kymmenessä vuodessa yhteensä 33%. Tuottavuus ei kuitenkaan parantunut riittävän nopeasti korvatakseen maataloudelle epäedullisten tuottajahintamuutosten aiheuttamat menetykset. Maatalouden kannattavuus heikkeni. Vaikka tuottavuuskehitys näyttäisi hieman kiihtyneen kolmen ensimmäisen EU vuoden aikana, se ei ole vielä kiihtynyt riittävästi kaventaakseen maatalouden tuottavuuseroa Suomen ja Euroopan johtavien maatalousmaiden välillä. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tekemässä tutkimuksessa on selvitetty tuottavuuskehitys Suomen koko maataloudessa ja keskeisimpiä tuotantosuuntia edustavilla aktiivitiloilla vuosina 1987-97. EU:ta edeltäneinä vuosina (1990-95) maatalouden tuottavuuskehitys oli muun muassa tilakohtaisten tuotannonrajoitusten vuoksi täysin pysähdyksissä, mutta tuottavuuskehitys on EU vuosien aikana alkanut kiihtyä. Koko toimialan tuottavuuskehitystä on kiihdyttänyt etenkin maatalouden nopea rakennekehitys, jonka myötä tuotantoa on siirtynyt korkeiden tuotantokustannusten yrityksiltä tehokkaammille yrityksille. Rakennekehitys on alentanut maatalouden panosten käyttöä ja etenkin työpanosta. Maatalouden tuotantomäärät ovat pysyneet pääpiirtein ennallaan, minkä vuoksi tuottavuus on parantunut. Vuonna 1987 saman tuotantomäärän tuottamiseen tarvittiin 1,3 kertainen määrä tuotantopanoksia kuin vuonna 1997. Aktiivitilojen tuottavuus parani nopeimmin naudanlihan tuotantoon erikoistuneilla tiloilla (2,9 % vuodessa) ja hitaimmin maidontuotantoon erikoistuneilla tiloilla (1,3 % vuodessa). Tuottavuus parani sikatiloilla 1,5 % ja viljatiloilla 2,2 % vuodessa. Kolmen EU vuoden aikana tuottavuuskehitys on kiihtynyt naudanlihatiloilla ja maitotiloilla. Sikatiloilla tuottavuuskehitys on jatkunut ennallaan. Sen sijaan viljatilojen tuottavuuskehitys näyttäisi pysähtyneen. Aktiivitilojen tuottavuus paranee koko toimialan tuottavuuskehitystä hitaammin, koska aktiivitilat hyötyvät rakennekehityksestä vain siltä osin kuin ne pääsevät hyödyntämään tilakoon kasvulla aikaansaatavia mittakaavaetuja. Aktiivitilojen tuottavuuskehitystä on todennäköisesti myös hidastanut uuden markkinaympäristön ja investointien aiheuttamat sopeutumis- ja kasvukustannukset. Vaikka Suomen maatalouden tuottavuuskehitys on kiihtynyt, se on edelleenkin selvästi hitaampaa kuin Pohjois-Euroopan johtavissa maatalousmaissa. Esimerkiksi Tanskan maatalouden tuottavuus parani 1980 lopulle saakka noin neljän prosentin vuosivauhtia.

This paper estimates total factor productivity in the Finnish agriculture using Törnqvist-Theil approximations for Divisia indices. These indices are estimated in the total, aggregate agriculture and in farm groups of the four most important production lines (grain, hog, dairy, and beef cattle farms). The results suggest that total factor productivity grew in the aggregate agiculture annually 2.9 % over the ten year period of 1987-97. The corresponding growth rates were on grain farms 2.2 %, on hog farms 1.5 %, on dairy farms 1.3 %, and on beef cattle farms 2.9 %. On average the growth rate of the aggregate agriculture exceeded the growth rate of active farms because low performance farms exiting the industry have positive effect on the aggrgate productivity growth. The estimates suggest that productivity is growing at a lower rate in the Finnish agriculture than in the Danish agriculture. The data did not yet signal acceleration in the productivity growth after 1995 when Finland joined the EU even if productivity growth has been stimulated by agricultural policy programs.