Poikimavälin pituuden taloudelliset vaikutukset

Abstract

Maidontuotannossa kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä mahdollisimman lyhyisiin poikimaväleihin. Alle vuoden pituiset poikimavälit antavat parhaan vuotuisen maitotuoton lypsykaudesta ja poikimavuodenajasta riippumatta. Erot eivät ole kuitenkaan suuria. Agenda 2000 -uudistukseen sisältyvät hinnanalennukset ja suoran tuen korotukset eivät muuta ratkaisevasti tilannetta, vaikka eripituisten poikimavälien erot pienenevät entisestään. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin poikimavälin pituuden taloudellisia vaikutuksia maidontuotannossa. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistussuunnitelmiin sisältyvät ehdotukset maidon hinnan alentamisesta 15 prosentilla ja hinnan laskun osittaisesta kompensoimisesta suoralla tuella ovat nostaneet esille kysymyksen maidontuotannon intensiivisyyden merkityksestä. Ongelma on ajankohtainen myös tuotostason kasvun myötä lisääntyneiden hedelmällisyyshäiriöiden takia. Karjantarkkailuun perustuvien tulosten mukaan lehmien vuosituotot ovat sitä suuremmat, mitä lyhyempi on poikimaväli. Poikimavälin pidentymisen aiheuttamissa tuoton menetyksissä on kuitenkin eroja lypsykauden ja poikimavuodenajan mukaan. Vähäisintä tuottojen aleneminen on ensikoilla, menetykset kasvavat toisella ja kolmannella lypsykaudella. Kolmen lypsykauden keskimääräisen tuloksen mukaan poikimavälin pidentymisestä on vähiten haittaa kevätpoikiville ja eniten haittaa syyspoikiville lehmille. Kesä- ja talvipoikivien tuoton menetykset ovat suunnilleen yhtä suuret. Vuotta kohti laskettu rehukustannus laskee poikimavälin pituuden kasvaessa, mutta suhteellisesti vähemmän kuin maitotuotto. Sitä vastoin maitokiloa kohti laskettu rehukustannus on pienin lyhyillä poikimaväleillä, kun poikima-aika on syksy tai talvi. Kevät- ja kesäpoikivilla lehmillä ei maitokiloa kohti lasketussa kustannuksessa ole suurta vaihtelua poikimavälin pituuden mukaan. Tarkoitukselliseen poikimavälin pidentämiseen ei tulosten mukaan ole perusteita. Poikimavuodenaika ja lehmien yksilölliset erot lypsykäyrän muodossa kannattaa kuitenkin ottaa siemennysajankohdan valinnassa huomioon. Poikimavälin lyhentämispyrkimyksissä tulee vastaavasti kiinnittää huomiota hedelmällisyyshoidoista aiheutuviin lisäkustannuksiin. Saavutettu hyöty menetetään helposti jo ensimmäisten hoitokertojen kustannuksiin. Eläimen poistopäätöstä ei tule myöskään tehdä pelkästään viivästyneen tiinehtymisen vuoksi. Viiveen aiheuttamaa tuoton menetystä tulee verrata poistosta aiheutuvaan uudistuskustannuksen kasvuun.

The goal of this study was to find out the optimal calving interval of a dairy cow at the moment and under the CAP reform of EU. The reform in milk sector means that milk prices are decreased by 15 % and a direct income transfer is introduced to compensate the reduction. Longer calving intervals cause lower milk and calf output per unit of time. The decreased milk and calf prices imply, however, that from a farmer perspective the intensity of production is not as important as before. In particular, efforts to solve fertility problems may not be as worthy as earlier. A sample of a data set on the milk recording in Finland were analysed to determine the milk yield of a cow with certain calving intervals and with certain calving seasons. The test day milk yields after the first, the second, and the third calving from November 1995 to February 1998 were collected in about 150,000 cases. The data were divided into four groups according to the calving interval (< 365 days, 366-395 days, 396-425 days, > 425 days) and according to the calving season (Mar-May, Jun-Aug, Sep-Nov, Dec-Feb). Lactation curves over the first three lactation periods were estimated for cows in each group. Returns on milk production were estimated using seasonally adjusted milk prices. The current returns were estimated using observed prices and subsidies in 1998. The returns under the CAP reform were computed at prices decreased by 15% and at direct subsidy rate of 164 euro/cow/year. The returns of calves were also included into the calculations. The results suggest that the shortest calving intervals generate the highest returns currently and also under the CAP reform. The differences between alternative calving intervals are, nevertheless, negligible and under the CAP reform even smaller. The reduction of returns per year will be on the average 6 %, if the calving interval will be longer than 425 days instead of shorter than 365 days. Delayed calving will result in larger losses with cows calving in the autumn than with cows calving in the spring. The length of the optimal calving interval also depends on the costs of milk production. No significant differences could be found in the labour cost according to the length of a calving interval. The feeding costs per kg milk were slightly increasing as the calving interval increases. The variation of feeding costs may, however, be noticeable from farm to farm. The benefit of a short calving interval will also be easily lost, if expensive fertility treatments are needed to keep the interval as short as possible. The individual differences of cows, for example the shape of the lactation curve and the fertility features, can be taken into consideration while choosing the time of insemination. The results suggest that it is more important to focus on the lifetime yield and the replacement cost of a cow rather than to the length of its calving interval.