Turve kestokuivikkeena sikaloissa

Tutkimuksessa selvitettiin turvepohjaisen kompostisikalan vaikutuksia ympäristöön, ympäristön viihtyisyyteen ja viljelijöiden terveyteen. Tulosten perusteella turve edellytti pihattotyyppisissä sikaloissa vähemmän työtä kuin esimerkiksi purupohjasikaloissa. Työllistävin vaihe oli turvepohjan perustaminen. Sen sijaan pohjan ylläpito oli helpompaa, koska kääntämistarve väheni. Turpeen todettiin lisäksi kestävän suurempaa lantakuormaa kuin purun. Turvepohjan arvo ravinteiden perusteella laskettuna on korkeampi kuin siihen käytettyjen kuivikemateriaalien arvo. Jos turvepohjaa käännetään säännöllisesti, siitä aiheutuvat kustannukset ylittävät sen ravinteina lasketun arvon. Puhdas turve itsessään ei sisällä suolistomikrobeja. Sikojen kuivikepohjana turve sitoo itseensä suuren määrän siansontaa ja siten myös suolistomikrobeja, joiden lukumäärä kuivikepohjassa voi olla käytön aikana erittäin korkea. Käytetty turvekuivikepohja kompostoituu kuitenkin helposti. Turvepohjaisen kompostisikalan ympäristövaikutukset olivat perinteistä lietelantasikalaa vähäisemmät. Hyvin toimivassa turvesikalassa hajupäästöt ympäristöön vähenivät selvästi. Turvesikalan kuivalannan levityksen aiheuttama hajuhaitta todettiin erittäin vähäiseksi lietelannan levitykseen verrattuna. Turvesikaloilla ei voitu osoittaa olevan haitallisia vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin ainakaan lyhyellä aikavälillä. Turvesikaloiden ammoniakkipitoisuudet olivat perinteistä lietelantasikalaa pienempiä. Sikaloiden työilmassa oli lisäksi haisevia yhdisteitä selvästi vähemmän kuin lietelantasikalassa. Sen sijaan työilman suuri hengittyvän pölyn pitoisuus sekä mikrobien (sienet, bakteerit) korkeat ilmapitoisuudet olivat selkeä ongelma lähinnä kuiviketurpeen pölyämisen takia. Pienen aineiston vuoksi luotettavien johtopäätösten teko turvepohjasikaloiden terveysvaikutuksista on vaikeaa. Jos turvepohjaiset kompostisikalat yleistyvät, tulee työntekijöiden oireita kuitenkin seurata toiminnan aloittamisen yhteydessä tavallista tarkemmin.