Siemen-, tärkkelys- ja lastuperunan viljelyn erityispiirteitä Suomessa

Abstract

Lohkokohtaisia tietoja viljelykierroista, viljavuusluvuista ja tuotantopanoksista kerättiin perunan sopimusviljelijöiltä yhteensä 795 ha:n alalta. Tietoa perunasadon ulkoisesta laadusta ja kasvitaudeista kerättiin tärkkelys- ja lastuperunatiloilta. Tärkkelysperunan tuottajat olivat Etelä-Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä, siemenperunan tuottajat Pohjois-Pohjanmaalta ja lastuperunan tuottajat Kristiinankaupungin ympäristöstä. Tässä raportissa esitetään synteesi kerätystä tiedosta ja luonnehditaan eri erikoistumisalojen ominaispiirteitä. Hanke sisältyy perunantuotannon tutkimusohjelmaan 1997-2000. Intensiivinen perunanviljely on keskittynyt suppeille alueille, joilla pystytään harvoin noudattamaan monipuolista kasvinvuorotusta. Magnesiumlannoitus ja vähäinen kalkitus on johtanut maan ravinnesuhteiden kehittymiseen liian magnesiumvoittoiseksi siemen- ja lastuperunan keskeisillä viljelyalueilla, joilla maan kalsiumtila on yleisesti heikko, ja huoli perunan kalsiumin saannin riittävyydestä on aiheellinen. Tärkkelysperunaa viljellään usein samoilla lohkoilla kuin sokerijuurikasta, ja maata kalkitaan, eikä kalsiumin saannissa liene vajausta. Keskimääräinen tärkkelys- ja lastuperunan typpilannoitus oli lähellä mukulasadossa poistunutta määrää, mutta fosforia annettiin yleensä selvästi enemmän kuin mukulasadon mukana poistui. Yleisin mukuloita vioittava tauti oli harmaahilse ja maltokaarivirusta esiintyi melko yleisesti. Tutkitut näytteet eivät sisältäneet hävitettäviä tai torjuttavia kasvitauteja. Lastuperunassa oli melko vähän mekaanisia vioituksia, mikä osoittaa, että perunaa pystytään käsittelemään hellävaraisesti. Tuotannon kestävyyden arvioiminen indikaattorien avulla ja tuotteen elinkaaritutkimus edellyttävät tuotantoketjua koskevaa yksityiskohtaista tietoa indikaattoreiksi valituista ominaisuuksista. Tämän hankkeen aikana karttunut tieto on tietokantoihin järjestettynä tutkimusta tekevien tahojen käytettävissä, ja se hyödyttää myös lannoitussuositusten tarkentamista.

Information on crop rotations, nutrient contents of soil, fertilisation and plant protection was collected from farms specialised in the production of seed potato, chips potato and starch potato. The total area investigated was 795 ha. Starch and chips potatoes were also studied for mechanical damage and plant diseases. The producers of starch potato (15 farms) were in southern Satakunta and southern Häme, the seed potato producers (8) were in northern Ostrobothnia and the chips potato producers (11) in southern Ostrobothnia, around Kristiinankaupunki. This report, which charecterises the different branches of specialised potato production and summarises the results, is part of the MTT Potato Production Research Programme 1997-2000. Intensive potato production is concentrated in relatively small areas where varied crop production is seldom possible. The nutrient contents of the soil reflected the native soil properties but were also modified by fertilisation practices. Owing to the application of magnesium fertilisers and the scarcity or lack of liming the ratios of calcium to magnesium were too low in the main areas of seed and chips potato production. There, the calcium status of the soil tnded to be poor and the low supply of this nutrient to potato is an issue of concern. However, there is no lack of calcium in the starch potato production areas because it is commonly produced in rotation with sugar beet and these fields are limed. Due to the lowered fertilisation recommendations, the high contents of phosphorus in the starch potato fields are decreasing. The average nitrogen fertilisation of starch and chips potatoes was nearly equal to the amount of nitrogen removed from the field in the crop but there was a surplus of phosphorus. Thanks to the Finnish Agri-Environmental Programme, phosphorus fertilisation has, however, decreased during the last few years. The investigated potato lots contained neither ring rot nor wart. Some seed potato samples for starch production contained potato mop top virus, and due to the abundance of common scab and black scurf none of those seed lots met the minimum health requirements of certified seed. Necrotic arcs and rings caused by potato mop top or tobacco rattle viruses were frequently observed in chips potato tubers. Silver scurf was the most common tuber blemishing disease. The amount of mechanical damage in chips potato was relatively small, showing that it is possible to handle the tubers carefully if the farmer and the buyer both aim for high tuber quality. Assessment of the sustainability of potato production with different indicators and also life cycle assessment require detailed specific information on every stage of the production chain. This information is often non-existent or not easily accessible. The information collected during this work has been arranged in databases and is available to all those who study the indicators of sustainability and do life cycle assessment work. The results will also help to adjust the fertilisation recommendations for potato.