Seleenityöryhmän raportti;Seurantatulokset vuosilta 1997 1999
Toimittajat
Eurola, Merja
Hietaniemi, Veli
Julkaisusarja
Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja B
Numero
24
Sivut
25 p. + 5 app.
Maatalouden tutkimuskeskus (MTT)
2000
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-582-0
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-582-0
Tiivistelmä
Vuonna 1984 Suomessa aloitettiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä seleenin lisääminen moniravinteisiin epäorgaanisiin lannoitteisiin. Toimenpiteen tavoitteena oli väestön ja kotieläinten seleeninsaannin turvaaminen. Samassa yhteydessä asetettiin seleenityöryhmä, jonka tehtävänä oli arvioida seleenilannoituksen vaikutuksia ja tarvittaessa tehdä ehdotuksia lannoituskäytännön muuttamiseksi. Seleenityöryhmä toimi aluksi Helsingin yliopiston vetämänä. Vuonna 1998 maa- ja metsätalousministeriö antoi seleeniseurannan Maatalouden tutkimuskeskuksen tehtäväksi, joka koordinoi hanketta eri tutkimuslaitosten välillä. Seleenilannoituksen tasoa on muutettu kaksi kertaa vuoden 1984 jälkeen. Vuonna 1990 lannoitteiden seleenipitoisuutta pienennettiin 6 mg/kg kaikkiin moniravinteisiin lannoitteisiin ja vuonna 1998 seleenimäärä nostettiin 10 mg/kg. Viljelymaiden, pintavesien ja järvisedimenttien seleenipitoisuuksissa ei havaittu seleenilannoituksesta johtuvia muutoksia. Seleenipitoisuudet vuonna 1997 1999 olivat samaa tasoa kuin 1990-luvun alkupuolella. Nurmirehujen seleenipitoisuuksien vaihtelu on suurta erityisesti kevätsadossa. Pitoisuudet ovat pienentyneet jonkin verran 1990-luvulla ja yksittäisiä suuria pitoisuuksia ei havaittu. Rehuviljojen seleenipitoisuudet ovat pienentyneet 1990-luvun alkupuolelta noin puoleen. Pitoisuudet ovat nyt keskimäärin 0,04 0,05 mg/kg ka. Teollisissa rehuseoksissa havaittiin jonkin verran sallittujen pitoisuuksien ylityksiä. Tämä kuvastaa, miten vaikeaa rehuseosten valmistajien on arvioida raaka-aineiden seleenipitosuutta. Suomalaisten seleenin saanti on laskenut koko 1990-luvun ajan ja oli vuonna 1999 0,065 mg/vrk. Saanti on kuitenkin edelleen ravitsemuksellisesti riittävällä tasolla ja takaa hyvän saantitason erityyppisissä ruokavalioissa. Ihmisen veren ja seerumin seleenipitoisuudet olivat touko-kesäkuussa 1999 1,9 mmol/l ja 1,1 mmol/l. Pitoisuudet ovat laskeneet vuonna 1990 tehdyn lannoitteiden seleenipitoisuuden pienentämisen jälkeen ja ovat vakiintuneet nykyiselle tasolle. Pitoisuuksissa ei näy vielä vuonna 1998 tehtyä lannoitteiden seleenimäärän lisäystä.