Mansikan frigotaimien tuotantotekniikka ja varastointi

Abstract

Frigotaimien ja odotuspetitaimien tuotantomenetelmiä, sadontuottokykyä ja käyttöä sadon ajoituksessa selvitettiin vuosina 1993-1996 kenttäkokeissa ja käytännön viljelmillä. Tutkimuksen kirjallisuusosaan koottiin frigotaimien tuotannosta ulkomailla saadut kokemukset. Frigotaimien nostoa edeltävänä syksynä istutettuihin emotaimiin kehittyi merkitsevästi enemmän rönsytaimia kuin saman vuoden keväällä istutettuihin emotaimiin. Suurikokoisia taimia kehittyi vähän. Suuri osa taimimateriaalista jäi pistokkaiksi. Eniten rönsytaimia tuotti 'Jonsok', seuraavina 'Bounty' ja 'Senga Sengana' ja vähiten 'Dania'. Emotaimina käytettyjen mikrolisättyjen taimien ja tavallisten rönsytaimien taimimäärissä ei ollut eroa. Frigotaimien kasvuunlähtö ja sadontuottokyky olivat 6 - 7 kuukauden varastoinnin jälkeen yhtä hyvät kuin tavanomaisesti tuotettujen taimien. Odotuspetitaimien tuotanto- ja sadontuottokokeet osoittivat, että satotaimien tuottaminen on Suomessa mahdollista. Tuotantovarmuus ja satopotentiaali eivät kuitenkaan ole samaa tasoa kuin Keski-Euroopassa. Taimet on istutettava odotuspetiin viimeistään kesä-heinäkuun vaihteessa. Sadonkorjuu odotuspetitaimista alkoi noin 50 vrk istutuksesta. Marjasato ajoittui elo - syyskuulle. Sen jälkeen Jonsok-, Bounty- ja Senga Sengana -lajikkeet talvehtivat normaalisti, mutta 'Elsanta' vaurioitui. Suomen oloissa frigotaimituotannon suurin riski on lyhyt kasvukausi. Taimien oikea nostoaika saavutettiin keskimäärin lokakuun puoliväliin mennessä. Riittävän tuleentumisen mittariksi soveltui elokuun alusta mitattu noin 700 tuntia alle +7 °C:n lämpötilassa. Taimien nosto on mahdollista myös keväällä. Rikkakasvien torjunta onnistui Kemifamin ja Goltixin seoksella. Taimien nostossa traktorivetoinen sipulinnostokone toimi kevyillä, kivettömillä mailla hyvin.

Different production techniques, the potential berry yield and the timing of harvest of frigoplants and waiting-bed plants were studied at experimental plots and in commercial fields in 1993-1996. The number of runners of mother plants planted in the autumn of the previous year was significantly higher than that of mother plants planted in the spring. The number of runner plants with a large diameter crown was low. A great proportion of the runners developed into cuttings only. Cv. Jonsok produced a high number, cvs. Bounty and Senga Sengana a medium number, and cv. Dania a low number of runner plants. There was no difference in the number of runners produced by the micro propagated mother plants and by the mother plants propagated by runners. After a storage of 6-7 months, the frigoplants were equal to the control plants in vigour and yield. The experiments on waiting-bed plants showed that large frigoplants can be produced in Finland. However, the production risk is higher and the yield potential lower than in Continental Europe, however. Planting to the waiting bed must not take place later than at the end of June. In berry production, harvesting started roughly 50 days after planting. The harvesting season was in August and early September, that is, after the normal strawberry season. The waiting-bed plants of cvs. Jonsok, Bounty and Senga Sengana wintered well but those of cv. Elsanta were seriously damaged. The main risk facing frigoplant production in Finland is the short growing period. The proper time for digging up the plants was normally reached by mid October. The plants achieved a suitable maturation stage when the temperature had been below +7°C for 700 hours, as measured from the beginning of August. If not possible in autumn, the plants could be dug up the following spring. Weeds were managed by applying a mixture of fenmedifam and metamitron. Plants could be lifted from light soils without stones using a tractor-drawn onion harvester.