Pienen pyöreän puun käyttö rakentamisessa II : Suomen rakennuspuuvarat : rakennuspuun korjuukustannukset : rakennuspuun tuotantokustannukset
Pietilä, Jukka; Heräjärvi, Henrik; Stöd, Reta (2000)
Pietilä, Jukka
Heräjärvi, Henrik
Stöd, Reta
Julkaisusarja
Vakolan tiedote
Numero
82/2000
Sivut
32 s
Maatalouden tutkimuskeskus, Maatalousteknologian tutkimuslaitos
2000
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014081532890
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014081532890
Tiivistelmä
Suomen rakennuspuuvarat JOHTOPÄÄTÖKSET Pyöreää rakennuspuuta saadaan keskimäärin eniten leimikoista, jotka ovat tuoreilla kivennäismailla Etelä-Suomessa, joiden pääpuulaji on kuusi ja jotka ovat luontaisesti uudistettuja. Kuusikoissa laadunvaihtelu on kuitenkin suurta. Parhaan neljänneksen leimikoista suurin osa oli karujen kivennäismaiden männiköitä. Rakennuspuun tekninen laatu oli parempi veroluokkaryhmässä II-IV kuin rehevämmillä kasvupaikoilla. Luontaisesti uudistetuista metsiköistä saadaan parempaa rakennuspuuta. Eniten rakennuspuuta saadaan rehevien maiden kuusikoista ja karujen maiden männiköistä, jotka ovat luontaisesti sopivia näille puulajeille. Tarkasteltaessa luontaisesti sopivia kasvupaikkoja kuusikoista saanto on tavallisesti suurempi kuin männiköistä, mutta kuusikoissa on vikojen, kuten lenkous ja tyvimutkat, esiintyminen melko tavallista. Karujen maiden männiköissä vastaavien vikojen osuus on pienempi. Leimikoiden oikea valinta vaikuttaa hyvin paljon saatavan rakennuspuun määrään. Parhaimmissa leimikoissa rakennuspuun määrä on kaksinkertainen rakennuspuun keskimääräiseen saantoon verrattuna. Vaikeutena on vain se, ettei ainakaan tässä tutkimuksessa löydetty yhtään hyvää rakennuspuun määrän selittäjää. Rakennuspuusaanto pitää selvittää etukäteen maastoinventoinnilla, jos puuta on tarkoitus korjata enemmän. Käytettyjen oletusten mukaan rakennuspuuta olisi mahdollista hakata noin 8 miljoonaa kuutiota, mikäli mitään rajoitteita ei olisi. Tämän perusteella rakennuspuuvarat voidaan arvioida ainakin 2 miljoonaksi kuutioksi, jos oletetaan, että rakennuspuuta kannattaa hakata saannoltaan parhaasta neljänneksestä. Pientä pyöreää rakennuspuuta käytettäessä kannattaa suosia pölkkyjä, joiden pituus on 3 metriä ja läpimitta 10, 12,5 tai 15 cm. Jos tarvitaan neljän metrin jänneväliä, läpimitat olisivat tällöin 10 ja 12,5 cm:ä. Tällaisia pölkkyjä saadaan luontaisesti ilman suurempaa hakemista. Tuloksista käy myös ilmi, että on mahdollista saada myös pölkkyjä, joiden latvaläpimitta on 10 cm ja pituus 7 metriä. Nämä ovat kuitenkin niin harvinaisia, että tällaisia pituuksia pitäisi käyttää vain erityistarkoituksiin. Metsiköt, joita harvennetaan toista kertaa, ovat myös hyviä rakennuspuun korjuukohteita. Näissä on se etu, että huonompia puita on jo poistettu ensimmäisessä harvennuksessa, jolloin jäljellä olevien puiden laatu on parempi. Lisäksi poistettava puu on suurempaa, jolloin tarpeen vaatiessa saadaan suurempaa rakennuspuuta. Pyöreän rakennuspuun korjuukustannukset JOHTOPÄÄTÖKSET 1 Hakattavat leimikot Pyöreä rakennuspuu pitää hakata harvennusten yhteydessä, sillä taloudellisesti tai metsänhoidollisesti ei ole järkevää korjata pelkästään yhtä puutavaralajia. Ennen korjuuta on tärkeää arvioida leimikon rakennuspuun saanto, varsinkin jos rakennuspuuta tarvitaan enemmän. Mitä suurempi osa poistumasta täyttää rakennuspuun laatuvaatimukset, sen parempi. Pienen rakennuspuumäärän keräily eri paikoista ei ole kannattavaa. Rakennuspuun saantoa voidaan pitää hyvänä, mikäli vähintäin joka kolmannesta poistettavasta puusta saadaan rakennuspuupölkky. Tapaukset vaihtelevat tilanteittain ja paikoittain, joten mitään tarkkaa lukua siitä, paljonko rakennuspuuta hehtaarilta pitäisi saada, ei voida antaa. Lisäksi rakennuspuun saantoa on vaikeaa arvioida, koska pystyssä olevien puiden laatua on vaikea arvioida ja osaa vioista ei puista näe ennen kaatoa. 2 Tulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin Yleisesti ottaen korjuun kustannukset olivat samaa suuruusluokkaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa todetut kuitupuun korjuukustannuskset. Metsurin hakkuukustannukset olivat suunnilleen samat kuin keskimääräisessä kuitupuun ensiharvennusleimikossa (Mattila 1995). Tutkimuksessa saatuja todellisia hakkuu- ja kuljetuskustannuksia verrattiin Oijalan & Örnin (1995) tulosten perusteella saatuihin laskennallisiin kustannuksiin. Tässä tutkimuksessa leimikolla toteutuneet hakkuukustannukset olivat likimain samat kuin leimikon laskennalliset hakkuukustannukset. Puiden metsäkuljetus oli laskelmia halvempaa, koska konevikoja tai muita keskeytyksiä ei sattunut. 3 Korjuumenetelmät Parasta korjuumenetelmää pyöreän rakennuspuun korjaamiseen on vaikea sanoa, koska parhaat ratkaisut vaihtelevat tapauksittain. Valittaessa rakennuspuut kuitupuupinoista, kustannukset ovat muita menetelmiä pienempiä ja laatu-hinta -suhde on hyvä. Korjuun kustannukset ovat samat kuin kuitupuun hakkuussa ja ainoat ylimääräiset kustannukset syntyvät pölkkyjen valinnasta. Toisaalta tällä tavalla ei saada erilaisia mittoja ja pituuksia, vaan on käytettävä niitä, mitä kuitupuun korjuussa syntyy. Rakennuspuuta valittaessa täytyy käsitellä suuria puumääriä, mikä voi olla ruumiillisesti ja henkisesti raskasta, mikäli työ kestää useita päiviä. Tämä voi vielä lisää heikentää valinnan onnistumista. Valinnassa tarvitaan kuormainta ja aina ei maataloustraktorin kuormain riitä. Metsurin tekemässä hakkuussa kustannukset ovat suurimmat mutta korjattavan rakennuspuun laatu on paras, koska melkein jokainen rakennuspuuksi tehty pölkky täyttää laatuvaatimukset. Hakkuun yhteydessä on myös mahdollista laatulajitella hakattava puu yksinkertaisten oksakokoon ja kasvunopeuteen perustuvien ohjeiden mukaan. Rakennuspuiden sekoittuminen kuitupuun kanssa metsäkuljetuksessa voidaan estää merkkaamalla rakennuspuun päähän jokin liitumerkki. Valmisteleva hakkuu ei tässä tutkimuksessa päässyt oikeuksiinsa, koska koepalstalla ei ollut paljoa alikasvustoa tai pientä puuta. Lisäksi todettiin epävarmaksi menetelmä, jossa metsuri hakkaa rakennuspuut ja hakkuukone kuitupuut. Ennen kaatoa on vaikeaa arvioida, onko jokin runko rakennus- vai kuitupuuta. Tällöin metsuri voi kaataa myös kuitupuita, ja toisaalta rakennuspuuksi sopivia runkoja joutuu kuitupuun joukkoon. Jos otetaan huomioon vain tuottavuus ja kustannukset, koneellinen hakkuu näyttäisi oleva paras menetelmä rakennus- ja kuitupuun yhdistettyyn korjuuseen. Mutta jos otetaan huomioon korjattavan rakennuspuun laatu, tilanne muuttuu. Vähemmän kuin 80 % pölkyistä täytti rakennuspuun laatuvaatimukset, mikä lisäsi rakennuspuuksi sopivien puiden korjuukustannuksia. Huono laatu johtui siitä, että hakkuukoneen kuljettaja ei nähnyt hakattavien runkojen laatua tarpeeksi hyvin ohjaamoon. Myös hakkuupään siirtorullat vahingoittivat pölkkyjä. Tosin myös hakkuukoneella hakatuista puista voidaan valita sopivimmat rakennuspuut kasasta tienvarressa. Pyöreän rakennuspuun tuotantokustannukset JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen mukaan pyöreän kuoritun rakennuspuun tuotantokustannukset ovat keskimäärin 140 euro/m3 (840 mk/m3) ja sorvatun puun 190 euro/m3 (1 150 mk/m3). Tuotantokustannukset vaihtelevat kuitenkin erittäin paljon, vaihtelu voi olla jopa 100 euro/m3 (600 mk/m3). Tutkimuksessa käytetyissä kustannuksissa suurin epävarmuus liittyy kuorintakustannuksiin. Kuorintakustannukset ovat vaikeita arvioida, koska kuoritut puumäärät vaikuttavat näihin hyvin paljon. Suomessa on kuorimalaitteita, joilla pientä pyöreää puuta voidaan sorvata, mutta näidenkin hinnoittelu on hyvin vaihtelevaa. Sorvauskustannusten epävarmuus tekee tuloksesta kokonaisuudessaan hieman epävarman, koska sorvauksen osuus on liki puolet koko kustannuksista. Toisaalta sorvauskustannusten pienentämisellä voidaan vaikuttaa hyvin paljon pyöreän puun tuotantokustannuksiin. Tuotantokustannuksiin vaikutti eniten sorvauksen ja kuorinnan saanto. Mitä suurempi saanto on, sitä pienemmät ovat tuotantokustannukset. Saanto vaikuttaa tuotekuutiota kohti tarvittavan raaka-aineen, korjuutyön ja kuorintatyön määrään. Jos saanto on pieni, niin puuta tarvitsee ostaa, käsitellä ja kuoria enemmän tuotekuutiota kohti ja kustannukset kasvavat. Saantoon vaikuttaa eniten pölkyn läpimitta. Isojen pölkkyjen saanto on parempi ja samalla kuution tuotantokustannukset ovat pienemmät. Toisaalta taas paksujen pölkkyjen metrihinnat ovat korkeammat. Puusta kannattaa maksaa enemmän, jos raaka-aineen laatua saadaan parannettua ja siten tuotannon saantoa lisättyä. Lisähintaa voidaan maksaa joko raaka-aineesta, jolloin voidaan ostaa parempilaatuisia leimikoita, tai korjuusta, jolloin puut valitaan ja katkotaan tarkemmin. Tuloksista käy ilmi, että pyöreä rakennuspuu on kalliimpaa kuin sahatavara. Tulos on sama, verrattiinpa sahatavaraa sorvattuihin tai kuorittuihin puihin. Syynä tähän on se, että saanto pyöreän puun valmistuksessa on suunnilleen sama kuin sahatavaran valmistuksessa, ja pienen puun korjuukustannus on suurempi kuin sahatukin. Pääsyy hinnan eroon on kuitenkin sorvaus ja kuorinta, joka on paljon kalliimpaa kuin sahaus. Halvempi raaka-aine ei kuro tätä eroa umpeen. Tosin tällä hetkellä sahatavaran hinta nousee, mikä vähentää hintaeroa pyöreään puuhun. Syinä sorvauksen korkeaan hintaan voi olla useita. Sorvien vuotuinen käyttö on todennäköisesti pientä, jolloin korkeat pääomakustannukset nostavat palvelun hintaa. Voi myös olla, että hinnoittelu perustuu rakennushirren sorvaukseen, jossa hinta voi olla korkeampi, eikä sen osuus lopputuotteen hinnasta ole niin suuri. Hinta rajaa pyöreän puun käyttöä kohteisiin, joissa puun muotoa tai sen lujuutta voidaan hyödyntää. Parhaiten pyöreän puun käyttöä lisäisi kuitenkin sen jalostuskustannusten pienentäminen, jolloin hintaa saataisiin laskettua. Nykyinen vähäinen käyttö johtaa korkeisiin hintoihin, joka vähentää käyttöä entisestään.
Collections
- Vakolan tiedote [87]