Tutkimusraportti Rehuraisio Oy:lle 29.11.1999. Lihasikojen ohutsuolisulavan lysiinin tarve
Siljander-Rasi, Hilkka; Alaviuhkola, Timo; Suomi, Kaija; Partanen, Kirsi; Valaja, Jarmo (1999)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Siljander-Rasi, Hilkka
Alaviuhkola, Timo
Suomi, Kaija
Partanen, Kirsi
Valaja, Jarmo
Sivut
1-20
1999
Tiivistelmä
Johtopäätökset: Sikojen alkukasvatus Rehun ohutsuolisulavan lysiinin pitoisuuden nousu 5.9 grammasta 10.6 grammaan rehuyksikössä paransi suoraviivaisesti sekä imisä- että leikkosikojen kasvua, rehuhyötysuhdetta ja valkuaisen pidättymistä sikaan ja sen ruhoon painovälillä 25-51 kg. Lysiinin optimitarvetta näihin ominaisuuksiin ei pystytty luotettavasti ratkaisemaan epälineaarisella regressioyhtälöllä. Keskiarvojen perusteella lysiinin vaikutus tasoittui pitoisuuden rehussa ylittäessä 9.8 g/ry. Tulokset ovat yhdenmukaiset typpitasekokeen kanssa. Tulosten perusteella sikojen ohutsuolisulavan lysiinin ruokintasuositusta painovälillä 25-50 kg voitaisiin nostaa grammalla nykyisestä, 8.5 grammasta 9.5 grammaan rehuyksikössä. Sikojen loppukasvatus Painovälillä 52-110 kg tehdyssä kokeessa rehun ohutsuolisulavan lysiinin pitoisuuden (5.3-10.1 g/ry) vaikutus kasvuun, rehuhytysuhteeseen sekä raakarasvan ja -valkuaisen pidättymiseen oli käyräviivainen. Epälineaaristen regressioyhtälöiden avulla saatiin ratkaistua ohutsuolisulavan lysiinin tarpeeksi kasvuun ja rehuhyötysuhteeseen 6.5 g/ry, ruhon proteiinin pidättymisen maksimointiin 6.9 g/ry ja rasvakasvun minimointiin 7.0 g/ry. Tulosten perusteella sikojen ohutsuolisulavan lysiinin ruokintasuositusta loppukasvatuksessa (50-100 kg) ei ole tarvetta muuttaa nykyisestä.
Collections
- Julkaisut [86017]