Ruiskaunokin siementuotanto turvetuotannosta vapautuneella suopohjalla

Abstract

Muotiin tulleilla maisemapelloilla kasvatetaan monia yksivuotisia tuontikasvilajeja ja pitkään kukkiva ruiskaunokki sopisi hyvin tuontilajien ohella tai niiden sijaan reheville peltoheitoille tienvarsille ja taajamiin. Sinikukkaisen ruiskaunokin Centaurea cyanus L. viljelystä suopohjalla ei löytynyt vuoden 1970 jälkeen yhtään viitettä. Ruiskaunokkia ei liene viljelty Suomessa suopohjalla aiemmin. Pelkästään leikko- ja kesäkukkana käytetyn ruiskaunokin siementarve on ollut vähäinen ja siemen on ollut tuontitavaraa. Ruiskaunokin siementuotannosta ja menestymisestä suopohjalla vuonna 1995 saadun myönteisen esikoetuloksen varmistamiseksi järjestettiin Hankasalmen Läyniönsuolle kolme koetta vuonna 1996 ja kaksi jatkokoetta vuonna 1997. Vuonna 1996 suopohjalla kokeiltiin turpeen- ja puunkuorituhkan kalkitus- ja lannoitusvaikutusta ruiskaunokin siementuotantoon, kalkki- ja PK-lannoitustarvetta sekä etsittiin optimaalista kylvötiheyttä siementuotantoa varten. Vuonna 1997 selvitettiin tuhkien ja Hiven PK -lannoituksen jälkivaikutusta siemen- ja biomassasatoon, sekä toistettiin kylvötiheyskoe, nyt harvempaan kylväen. Kuorituhkalannoitus kasvatti suuremman biomassasadon kuin turpeentuhka molempina vuosina ja suurin kalkitus- ja lannoitustaso tuotti runsaamman biomassasadon kalkitus- ja lannoituskokeessa vuonna 1996. Kuudesta kylvötiheydestä parhaan biomassasadon tuotti 120 kpl/m² vuonna 1996. Vuonna 1997 kylvötiheydet olivat pienempiä (20, 40, 60 ja 80 kpl/m²) ja suurin siemensato saatiin kylvötiheydellä 60 itävää siementä/m². Suurin biomassasato saatiin puolestaan 80 siementä/m²:n tiheydellä. Molempina vuosina ruiskaunokin itävyys (taimitiheys) oli suopohjalla suurempi kuin itävyysprosentti laboratoriotestissä. Kylmä kesä ja syyskuun puolivälissä alkaneet syyshallat tuhosivat kuitenkin siemensatotoiveet vuonna 1996. Kukintaan halloilla ei ollut juurikaan vaikutusta. Vuonna 1997 kesä oli lämpimämpi ja siemensato voitiin korjata kuivuuden jouduttamana hyvissä ajoin ennen halloja. Voimakas tuuli ja sade ennen puintia tosin varisti siemeniä ja vain osa senhetkisestä kypsästä siemensadosta saatiin talteen. Ensimmäisenä koevuotena suopohjalla ei ollut rikkakasveja, mutta toisena vuotena koneitten mukana tulleita rikkakasveja jouduttiin jonkiverran kitkemään.

A mined peat bog is an almost completely mined out bog with a minimum of 30-40 cm good quality bottom peat left for cultivation. Cultivation of cereals on the unmined peat layer has been common practice in Finland since last century. The intensive peat use got under way in greenhouses and power plants in the early 1970s. After two decades of peat production about 2000 hectares are now exhausted every year, allowing large-scale cultivation on mined peat bogs. Literature surveys of the blue flowered cornflower Centaurea cyanus L. cultivation on mined peat bog did not find any references in the databases of Agricola after 1970, Cap after 1973 or Agris after 1968. Obviously, cornflower was not cultivated earlier on mined peat bogs in Finland. Consumption of the seeds needed for cut flowers and annuals has been rather small and seeds have been imported. A variety of annuals are now commonly grown from imported seeds on landscape fields. As a long-flowering species, cornflower would be admirably suited to grow alongside or instead of exported flowers on fertile left-over strips of fields by roadsides and on the outskirts of towns. Favourable preliminary results for the seed production of cornflowers and successful growing on mined peat bogs in 1995 called for further experiments to confirm the results. The experiments were conducted on the mined peat bog of Läyniö at Hankasalmi. Three trials were carried out in 1996 and two in 1997. The 1996 trials studied the effect of peat and bark ashes, liming and fertilisation to find the optimum seeding rate to obtain maximum seed yield. The 1997 trials studied the residual effect of ashes, seed and biomass production, and the seeding rate trials were repeated, only at lower densities. Bark ash fertilisation produced a greater biomass in both years than did peat ash, and the highest liming and fertilisation rate resulted the greatest biomass in 1996. Of the sixth seeding rates 120 seeds/m² the gave the best biomass yield in 1996. In 1997 seeding rates were lower 20, 40, 60 and 80 seeds/m². In both years, germination was better on the mined peat bog than in laboratory tests. A cold summer and frequent early frosts in 1996 destroyed seed yield expectations, although the frost had no visible effect on flowering. Summer 1997 was warmer, and harvesting was speeded up by drought long before the onset of autumn frosts. However, strong wind and heavy rain before harvesting shook seeds off the capitulums and only some of the ripe seed could be gathered by harvester. Trial area was free of weeds in the first year, but second year cultivation machines introduced some weeds, and the stand had to be weeded by hand.