Valssimyllyjen soveltuvuus sikojen rehuseosten viljan jauhatukseen

Abstract

Kolmella toimintatavaltaan erilaisella valssimyllyllä jauhettiin ohraa ja vehnää sikojen sulavuus- ja kasvatuskokeita varten. Myllyiksi valittiin amerikkalainen hierremylly (Automatic), kotimainen Nipere Oy:n valmistama tavallinen murskemylly sekä ns. kolmivalssimylly, jossa oli kaksi hiertävää valssia ja niiden lisäksi yksi litistävä valssi. Kaikki myllyt olivat maatilakokoa. Kullakin myllyllä jauhettiin viljaa kahteen karkeusasteeseen, valmistajien sioille suosittelemaan hienouteen ja siitä jonkin verran karkeampaan. Vasaramyllyssä käytettiin 3 mm:n ja 5 mm:n seulakokoja. Jauhatuksen yhteydessä tehtiin erilaisia teknisiä mittauksia sekä myöhemmin jauhon hienousastemäärityksiä (MTT, Vakola). Sulavuuskokeet tehtiin Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitoksella ja sikojen kasvatuskokeet 320 lihasialla MTT:n sikatalouden tutkimusasemalla. Jauhojen hienousasteen määritysmenetelmistä vedensidontakyky ja tilavuuspainon pienenemisen määritys osoittautuivat sopivimmiksi. Jälkimmäinen sopii erityisesti tilaolosuhteisiin. Seulonta ei antanut luotettavaa kuvaa jauhon hienoudesta valssimyllyillä. Ruokinta- ja sulavuuskokeiden mukaan vain hierremyllyllä jauhettu karkeampi ohra oli selvästi liian karkeaa. Se ei vastannut myöskään jauhojen normaalihienouden vaatimusta: vedensidontaluku vähintään 1,04 ja tilavuuspainon pieneneminen vähintään 30 %. Ruokintakokeissa eri myllyillä jauhettu vilja antoi suunnilleen samat tulokset sikojen kasvussa ja rehun käytössä. Ohrakokeessa hierremylly tuotti muita huonomman tuloksen luultavasti siksi, että käytetty valssien välys oli muita suurempi. Karkea jauhatus valssimyllyillä heikensi rehun maittavuutta ja syöntiä, mistä syystä kasvu luonnollisestikin hidastui. Ohrakokeessa hieno jauhatus antoi karkeaa jauhatusta paremmat tulokset lihasioilla, vehnäkokeessa eroa ei ollut. Valssimyllyissä tulisi valssien välyksen olla enintään 0,35 mm ohraa jauhettaessa. Vehnällä välys voi olla 0,5-0,6 mm. Silti rehun maittavuus ja tuotantovaikutus pysyvät hyvinä. Vehnä voidaan vasaramyllyllä jauhaa 5 mm:n seulaa käyttäen. Tuotantokokeessa murskemyllyllä jauhetuilla jauhoilla ruokitut siat menestyivät yhtä hyvin kuin hierremyllyllä jauhetuilla jauhoilla ruokitut. Kolmannesta valssista ei ollut sanottavaa lisäetua kaksivalssisiin verrattuna. Sulavuuskokeen tulokset olivat samansuuntaiset kasvatuskokeen tulosten kanssa. Sekä vasara- että valssimyllyillä voidaan jauhaa sikojen vilja, mutta valssatun ohran maittavuus voi olla huono. Hierre- ja murskemyllyllä jauhetun ohran sulavuus oli yhtä hyvä kuin vasaramyllyllä jauhetun ohran. Kasvatuskokeen tuloksista poiketen kolmivalssimyllyllä jauhetun ohran sulavuus oli hieman muita huonompi, mikä johtui pääasiassa myllyn läpi kokonaisina menneistä jyvistä. Käytetyillä jauhatuskarkeuksilla vain hierremyllyllä karkeaksi jauhettaessa sulavuus jäi heikoksi. Syynä tähän oli se, että hierremyllyssä käytettiin muita valssimyllyjä suurempia välyksiä. Vehnäkokeessa rehuseosten kuiva-aineen ja energian sulavuus oli lähes sama kaikilla käytetyillä myllytyypeillä ja jauhatuskarkeuksilla. Vehnällä maittavuusongelmia ei havaittu. Jauhojen raakaproteiinin sulavuus valssimyllyillä jauhettaessa oli keskimäärin huonompi kuin vasaramyllyllä jauhettaessa. Sulavuuseroista huolimatta siat käyttivät kasvuunsa yhtä suuren osan rehuseoksen raakaproteiinista kaikilla jauhatustavoilla.

Barley and wheat were ground with three different types of roller mill and a hammer mill for digestibility and production experiments on growing-finishing pigs. The first mill was an American roller mill (Automatic) with two rifled rollers revolving at different rates. The other two mills were manufactured by Nipere Co, Finland. The grinding principle was the same as in the American mill, but one of the mills was equipped with a third roller revolving at the same rate as the second roller. The third roller mill was a conventional one, equipped with two rollers revolving at the same speed. Coarse and fine grinding was accomplished by regulating the distance between the rollers. The hammer milling served as a control. The energy consumption of the mills and the fineness of the flour were measured by the Institute of Agricultural Engineering. The total tract digestibility of the nutrients was determined by the Institute of Animal Science of the University of Helsinki. A total of 320 growing-finishing pigs were used in a production experiment conducted at the Swine Research Station, Hyvinkää. Measurements of water binding capacity and the reduction in the volume weight seemed to be the best methods to determine the fineness grade of the rolled flour. The latter is the most practicable method under farm conditions. Sifting was not a useful method. According to the digestibility and growth results, the barley ground with the Automatic roller mill was too coarse, indicating that the water binding capacity value should be at least 1.04 and the reduction in the volume weight at least 30%. The effects of different grinding methods on daily gain and the feed:gain ratio of pigs were small. Use of a third roller in the mill did not seem to improve the results. Fine grinding of barley with roller mills resulted in better pig performance than did coarse grinding. No such difference was found in the wheat experiment. The coarse roller-milled barley was unpalatable, most likely due to the too coarse grinding and the dry feeding system used. The results indicate that the distance between rollers should not exceed 0.35 mm when barley is ground and 0.5-0.6 mm when wheat is ground. The results obtained in the digestibility and production experiments were consistent with each other. The total tract digestibilities of nutrients in roller-milled and hammer-milled barley were similar. In contrast to the results of the growth experiment, the digestibility of barley ground with the three-roller mill was poorer than with the other mills, possibly because a greater proportion of whole kernels passed through the mill. Coarse grinding reduced the digestibility of barley only when the Automatic roller-mill which had a larger roller gap than the other mills, was used. The total tract digestibilities of dry matter and energy in wheat were similar with all grinding methods and degrees of fineness, and no palatability problems occurred. The digestibility of crude protein was lower in roller-milled than hammer-milled wheat. The utilization of crude protein was, however, similar in all grinding methods. Barley and wheat can therefore be milled with both hammer and roller mills for pigs. Coarse roller-milling may, however, lower the palatability of barley.