Loimijoki-projektin yhteistyötilat. Maatilan ympäristönhoidon kokeilu- ja kehittämishanke

Abstract

Maatilayhteistyö toteutettiin Loimijoki-projektin yhtenä osahankkeena vuosina 1993-1996. Loimijoki-projektin tavoitteena on ollut hajakuormituksen vähentäminen, paikallisen jokivesistön tilan parantaminen sekä maaseutuympäristöön liittyvän tutkimuksen monitieteinen kehittäminen. Tilayhteistyöhankkeen kautta haluttiin päästä mahdollisimman konkreettisella tavalla kehittämään maatilojen ympäristönhoitoa sekä tehostaa ajankohtaisen ympäristötiedon siirtoa tutkimuksesta käytäntöön. Hankkeen tuli osoittaa, miten tavanomainen maatila voi toimia yrityksenä taloudellisesti ja tehokkaasti sekä samalla hoitaa myös velvoitteensa ympäristönhoidossa. Hankkeen teoreettisen viitekehyksen muodostaa osallistuvan tutkimuksen ja tilatutkimuksen teoriatausta. Siirtyminen koekentiltä käytännön tilanteisiin ja kiinteän vuorovaikutuksen rakentaminen tutkimuksen, neuvonnan ja maatilojen välille on osoittautunut tarpeelliseksi, koska ympäristönhoidon ongelmissa biologisen ja tuotantoteknisen osaamisen lisäksi tarvitaan myös sosioekonomisten tekijöiden ymmärtämistä. Tilatutkimuksessa ulkopuolinen ammattiauttaja (tutkija, neuvoja) pääsee parhaiten sisälle kokonaisuuteen, jossa maatila toimii ja tekee päätöksensä. Viljelijän mukanaolo ja omakohtainen sitoutuminen ympäristönhoidon kehittämiseen on puolestaan erittäin tärkeää, koska viime kädessä juuri viljelijä päättää tieteen tuottamien tulosten käyttöönotosta ja ympäristön tilan kehittymisestä pitkällä tähtäimellä. Loimijoki-projektin nelivuotisessa tilayhteistyöhankkeessa perehdyttiin yhdeksällä lounaishämäläisellä maatilalla mm. maanrakenteen hoitoon, lannoitukseen, kasvinsuojeluun, uusien viljelykasvien käyttöön ja vesiensuojelutoimenpiteisiin. Viljelytoimenpiteiden kehittämisen ohella tuotettiin tietoa yksittäisen maatilan ympäristövaikutuksista. Tarkennetun ympäristötiedon tuottamiseen käytettiin mm. vesianalyysejä, pellon pinta- ja pohjamaan viljavuusanalyysiä, mineraalitypen mittausta, lanta-analyysiä sekä ravinnetaseita ja GIS-järjestelmän (Geographical Information System) tuomia uusia mahdollisuuksia. Käytännön toteutuksesta huolehtivat Maatalouden tutkimuskeskus ja Hämeen maaseutukeskus. Kokeilu- ja kehittämisluonteinen hanke oli ennen kaikkea oppimisprosessi mukana olleille tutkijoille, neuvojille, virkamiehille ja maatilayrittäjille. Neuvontajärjestö koki positiivisena mahdollisuudet tiedon nopeaan välittämiseen ja käytäntöön soveltamiseen. Ympäristönhoidon kehittäminen maatilayrittäjien kanssa, jotka itse olivat hankkeessa aktiivisesti mukana, oli molemminpuolisesti palkitseva kokemus. Myös maatilayrittäjät kokivat tämäntyyppisen yhteistyön neuvonnan ja tutkimuksen kanssa erittäin tarpeelliseksi ja toivoivat enemmän tällaisia hankkeita.

Model farm research and development (R&D farms) were a subproject of the multidisciplinary Loimijoki project in 1993-1996. The main aims of this project are to find ways of reducing the dispersed load in rural areas and improving the state of the local river, the Loimijoki. The purpose of the R&D farms was to develop environmental management on the farms in a cost-effective and ecologically sustainable manner and also to find new ways of putting scientific knowledge to practical use. The theoretical background of the project lies in participatory research and in the methods of farm research. The transfer from research plots to real situations and close cooperation between researchers, advisory boards and farmers are needed because biological and technical knowledge is as important in environmental problems as is understanding of socio-economic facts. In farm research the professionals (researchers, advisers, officials) are able to work with the real situation in which the farmer acts and makes decisions. Participation of farmers is needed because tangible changes in the rural environment are up to them and their concern for their own environment. Nine R&D farms near the Agricultural Research Centre were asked to join the Loimijoki project. On these farms much attention was paid to best management practices such as fertilization, soil management, plant protection and the making of buffer strips and sedimentation ponds. Interest also focused on measuring the environmental impacts of single farms. This information was collected by water sampling, testing the nutrients in soil and manure, calculating nutrient balances and exploiting the potential of the GIS (Geographical Information System). Since this was a pilot project, learning new working methods and ways of cooperation were probably the most important results. The advisory board found the project an effective and meaningful way to apply new scientific knowledge of environmental management. The farmers hoped for further similar cooperation with research and advisory boards at a practical level.