Tattarin viljelytekniikka

Tattaria kulutetaan maassamme vajaan 1000 hehtaarin viljelyalalta tuotettu määrä. Tattari on arka maan liialliselle kosteudelle ja erittäin arka hallalle. Taimettumisen aikana vuorokauden keskilämpötilan olisi oltava yli +10 ºC ja kylvön ja puinnin välisen ajan lämpösumman yli 900º hyvään satoon pääsemiseksi. Näiden vaatimusten vuoksi kasvi on epävarma viljeltävä. Satovaihtelut ovat hyvin suuria. Tattari viihtyy karkeilla kivennäismailla. Vähämultainen hiesu on sopimaton kasvualusta. Happamuudelle kasvi ei ole arka. Fosforia ja kalia se pystyy liuottamaan maan vaikealiukoisista ravinnevaroista. Suositeltavaa on antaa ravinteita kloorittomana lannoitteena: typpeä 0-40, fosforia 10-17, ja kalia 25-40 kg/ha. Fosforilannoitukseen soveltuu apatiitti. Lajikkeita on runsaasti ja niiden erot ovat huomattavat. Skorospelaja on aikainen, heikkovartinen, Mattia suositeltavampi. Hruszowska, Bohatyr ja Ilkka ovat sopivia Suomen olosuhteisiin. Darja, Petra ja Emka ovat arveluttavan myöhäisiä. Jarista ja Sakarista on vasta kahden vuoden kokemukset. Ne ovat olleet satoisia. Sakari on melko myöhäinen. Kylvötiheydeksi käy 160 kpl/m2 itäviä siemeniä. Vaikeissa taimettumisolosuhteissa on kylvömäärää lisättävä. Rivivälinä 12,5 cm on soveliain. Rikkakasvit on torjuttava edellisenä kesänä ja kevätkesannoinnilla. Kemiallisia rikkakasvintorjunta-aineita ei vielä ole hyväksytty käytettäväksi tattarikasvustossa. Hunajan saanti riippuu maan kosteusolosuhteista, lannoituksesta ja mehiläisten lentoilmoista. Joka vuosi ei hunajaa tattarista saada. Puintiin ryhdytään, kun vähintään 3/4 siemenistä on kypsiä tai pian hallan jälkeen. Sato on aina lajiteltava. Toimenpide on työläs. Viljan jyvät ja peltoretikan lidun pätkät voivat tuottaa ongelmia. Kuorinta onnistuu vain erikoislaitteilla, joita Suomessa on vain muutamia. Kuorintasaanto riippuu ratkaisevimmin laitteesta ja lajikkeesta. Se on yleensä pienempi kuin 65 %, vaihdellen runsaasti.