Torjunta-ainepäästöt maataloudessa (MATYVA-Projekti)

Abstract

Tämä selvitys on osa vuonna 1993 käynnistynyttä 'Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset'(MATYVA) -projektia (Osa 4.2: 'Tavanomaisen viljelyn torjunta-ainepäästöt'). Sen tarkoituksena on kuvata torjunta-aineiden käyttäytymistä ja huuhtoutumista viljelymaassa ja arvioida huuhtoutumisen suuruusluokkaa ja käytön alueellista ja tuotantoalakohtaista jakautumista. Toriunta-ainepäästöt vesistöihin vaihtelevat aineesta ja olosuhteista riippuen ja lienevät meillä 0,1-1,0 % aineiden käytöstä. Ajoittain pintavesien torjunta-ainepitoisuudet ylittävät talousvedelle asetetut raja-arvot. Mikäli torjunta-aineilta joudutaan poistamaan raakavedestä, siitä aiheutuu yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Torjunta-aineiden kulkeutuminen ja hajoaminen maassa riippuu monista aineen ja maaperän fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista, säätilasta ja viljelymenetelmistä. Torjunta-ainepäästöjen arvioimiseksi on tunnettava paikalliset maaperä- ja ilmasto-olosuhteet ainakin pääpiirteissään. Koska aineet liikkuvat veden mukana, päästöjen aluetasoinen ennustaminen on mahdollista matemaattisten mallien avulla, mikäli maalajit pystytään luokittelemaan ja paikantamaan hydrologisten ominaisuuksiensa mukaan. Valuma-aluetasoinen tietojärjestelmä on erityisen tärkeä silloin, kun pintavettä käytetään talousveden raakavetenä tai pohjavesien saastumisvaara on olemassa. Torjunta-aineiden myyntiä on meillä tilastoitu ja julkaistu vuodesta 1953 lähtien. Suurimmillaan myynti oli 1980. Maataloudessa -käytettävien torjunta-aineiden myynti oli silloin tehoaineina n. 2400 tonnia. Sen jälkeen myynti on vähentynyt ja oli vuonna 1994 1272 tonnia. Teoreettinen, myyntimäärästä laskettu keskimääräinen käyttö viljeltyä peltohehtaaria kohti vuonna 1994 oli 0,71 kg/ha. 0,2 kg/ha). Kainuun ja Lapin alueelta ei torjunta-aineiden käyttöä arvioitu. Suurin osa torjunta-aineista käytettiin kevätviljojen viljelyssä (62 %). Seuraavina olivat peruna (13 %), sokerijuurikas (12 %) ja kesanto (7 %). Syysviljoilla, nurmi- heinä- ja öljykasveilla käyttö oli n. 2,5 % kokonaiskäytöstä. Alueellisen torjunta-aineiden käytön arvioimiseksi on meillä eri tahoilta saatavilla tarvittavia tietoja pitkältäkin aikaväliltä. Kohtalaisen luotettavien arvioiden laatiminen on mahdollista. Takautuvalla arvioinnilla on merkitystä, koska torjunta-aineita voi ilmaantua pohjavesiin vuosien kuluttua käsittelystä. Tärkeää olisi luoda jatkuva seurantajärjestelmä mahdollisten riskien arvioimiseksi.

This publication is a part of the project "The economical effects of the environmental impacts of agricultural production alternatives" launched in 1993. The aim is to examine the fate of pesticides in arable soils and to estimate the use of pesticides by region and the production sector. Pesticide run-off depends on the pesticide used and the environmental conditions. In Finland run-off is thought to vary from 0.1% to 1.0% calculated from the total pesticide used. Pesticide contents in surface water occasionally exceed the limits set for drinking water. The removal of pesticides from raw water would he very expensive for society. Pesticide transport and degradation in the soil depend on many physical and chemical properties of the pesticide and the soil environment. The climate and soil management systems also influence the misration and degradation of pesticides. Local soil and climate conditions need to be known (at least approximately) if we are to be able to evaluate pesticide run-offs into the environment. If the soil type can be classified and its hydrological properties evaluated, pesticide run-offs can be estimated at local level with mathematical models. A data base on the local run-off area is important when surface water is used as a source of raw water for drinking water or if there is a dangerof the groundwater being polluted. Pesticide sales have been recorded and published in Finland since 1953. Sales were highest in 1980, when approximately 2400 tonnes (calculated as active ingredients) of pesticides were used in agriculture. Since then sales have declined; in 1994 the figure was 1272 tonnes. In theory this makes for 0.71 kg of pesticides per cultivated hectare. Regionally (based on an evaluation made by Rural Centres 1994) total use of pesticides was greatest in the coastal area of Finland, where the percentage of fields is also highest. Pesticide use was greatest (10.92 kg/ha) in Turku region and smallest in North Karelia (0.2 kg/ha). Pesticide use was not evaluated in Kainuu or Lapland. The highest proportion of pesticides was used for the cultivation of spring crops (62%). Next came potatoes (13%), sugar beet (12%) and fallow (7%). Total pesticide use for autumn crops, grasses, hay and rape for oilseed was approximately 2.5%. Regional pesticide use can be evaluated with information available over long period in Finland. With this information it is then possible to make predictions. It is important to estimate the previous use of pesticide because pesticides may appear in the groundwater even years after they have been used. It would be important to create a procedure for evaluate possible risks.