Agrokuidun tuotanto ja käyttö Suomessa : tutkimuksen loppuraportti. I osa : Agrokuitukasvien viljely : viljelytoimenpiteiden ja lajikevalinnan vaikutus agrokuitukasvien satoon ja kivennäisainekoostumukseen

Abstract

Viljelytoimenpiteiden ja lajikevalinnan vaikutusta agrokuitukasvien satoon ja kivennäisainekoostumukseen tutkittiin vuosina 1993-1995 Jokioisissa ja MTT:n kahdeksalla tutkimusasemalla ja koepaikalla sekä Kemiran Kotkaniemen tutkimusasemalla. Ruokohelpi (Phalaris arundinacea L.) soveltui tutkituista kasvilajeista parhaiten kevätkorjuuseen. Sen keväällä korjatut kuloheinäsadot olivat savimaalla noin 7-8 t/ha ja multamaalla yli 10 t/ha toisen satovuoden jälkeen. Nämä kevätsadot olivat yhtä suuria tai suurempia kuin kasvukaudella korjatut sadot. Ensimmäisenä satovuonna myös muista heinälajeista, ruokonadasta (Festuca arundinacea Schreb.), nurminadasta (Festuca pratensis Huds.), timoteista (Phleum pratense L.), koiranheinästä (Dactylis glomerata L.) ja rehukattarasta (Bromus inermis Leyss.) saatiin keväällä korjattuna yhtä paljon satoa, mutta näiden heinien sadot pienenivät kasvustojen vanhetessa. Korsien osuus sekä raakakuidun pitoisuus kuiva-ainesadosta olivat kevätsadossa merkitsevästi suurempia kuin kasvukaudella korjatussa sadossa. Ruokohelven kevätsadon korsipitoisuus oli 51-70 % kuiva-aineesta. Muiden heinien kevätsatojen korsipitoisuudet vaihtelivat noin 8-66 % kuiva-aineesta. Kasvien tuhka-, typpi-, fosfori-, kalium-, kalsium- ja kuparipitoisuudet olivat pienempiä keväällä korjatussa sadossa kuin kasvukauden sadoissa. Piin, natriumin, alumiinin, raudan ja mangaanin pitoisuudet olivat merkitsevästi suurempia kevätsadossa kuin kasvukaudella. Ensimmäinen sato sisälsi enemmän lehtiä ja sen pii- ja tuhkapitoisuus oli suurempi kuin vanhemmissa kasvustoissa. Ruokohelpilajikkeista Palaton, Vantage ja Lara olivat lupaavimpia kuitutarkoituksiin. VåSr 8401, Motterwitzer, Barphal ja jo 0510 soveltuivat kasvutapansa puolesta paremmin rehulajikkeiksi. Ruokonatalajikkeista ilmastollisesti kestävin ja satoisin oli suomalainen Retu-lajike. Myös Hokuryo ja Skarpa menestyivät hyvin Etelä- ja Keski-Suomessa. Tutkimuksessa saatujen kokemusten mukaisesti ruokohelven viljely voidaan toteuttaa seuraavasti: Ruokohelpi kylvetään keväällä ilman suojaviljaa käyttäen 12,5 cm:n riviväliä. Rikkakasvien torjuntaan voidaan käyttää kevätviljaherbisidejä ruokohelven 2-5-lehtiasteella. Kasvuston niitto kylvövuonna vaikuttaa haitallisesti seuraavan vuoden kasvuston kehitykseen. Ruokohelven typpilannoitus viljelystä perustettaessa ja ensimmäisenä satovuonna on 40-70 kg/ha ja myöhemmin 70-100 kg/ha halutusta satotasosta ja maalajista riippuen. Ruokohelven sato korjataan keväällä kuloheinänä. Ensimmäinen sato korjataan kahden vuoden päästä kylvöstä, kun maa kantaa koneita ja uusien versojen pituus on korkeintaan 15-20 cm. Ruokohelpiviljelys voidaan hävittää käyttämällä glyfosaattia ja kyntämllä kasvusto, kun se on ruskettunut. Nuoret kasvustot voidaan hävittää ilman kemiallista käsittelyä kyntämällä.

The effect of cultivation practices and choice of varieties on the yield and mineral composition of agrofibre crops was studied in 1993-1995 in Jokioinen and at eight research station and trial sites of the Agricultural Research Centre of Finland, as well as at the Kotkaniemi Research Station. Of the crop varieties studied, reed canarygrass (Phalaris arundinacea L.) was best suited for delayed harvesting. The delayed harvests were approx. 7-8 t/ha on clay soil and over 10 t/ha on mull soil after the second harvest year. These delayed harvests were as high or higher than the harvests cut during the growing period. In the first harvest year, even for other grasses, e.g. tall fescue (Festuca arundinacea Schreb.), meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), timothy (Phleum pratense L.), cocksfoot (Dactylis glomerata L.) and brome grass (Bromus inermis Leyss.), the delayed harvests were of the same size, but the harvests of these grasses decreased with increasing age of the stands. The straws and raw fibre content of the dry matter yield in the delayed harvest were significantly higher than those of the yields harvested during the growing season. The straw content of the delayed harvest of reed canarygrass was 51-70% of the dry matter. The straw contents of the delayed harvests of other grasses varied between approx. 8 and 66% of the dry matter. The ash, nitrogen, phosphorus, potassium, calcium and copper contents of the crops were lower in the delayed harvest than in the harvest cut during the growing season. The silica, sodium, aluminium, iron and manganese contents were significantly higher in the delayed harvest than during the growing season. The harvests of the first year contained more leaves and their silica and ash contents were higher than in older stands. Of the reed canarygrass varieties, Palaton, Vantage and Lara were the most promising for fibre. VåSr 8401, Motterwitzer, Barphal and Jo 0510 were, in terms of their growth habit, better suited as fodder varieties. Of the tall fescue varieties, the Finnish variety Retu was the climatically most sustainable and highest yielding variety. In Southern and Central Finland, Hokuryo and Skarpa were successful, too. According to the experience gained from the study, the cultivation of reed canarygrass can be carried out as follows: the reed canarygrass is sown in spring without a cover crop, using a row space of 12.5 cm. Spring cereal herbicides can be used for weed control at the 2-5-leaf stage of the reed canarygrass. Cutting of the stand in the year of sowing has a negative effect on the development of the stand in the following year. Nitrogen fertilization of reed canarygrass when the stand is established and in the first harvest year is 40-70 kg/ha and later 70-100 kg/ha, depending on the desired yield level and the soil type. Reed canarygrass is harvested in spring when the grass is dead. The first harvest is cut two years after sowing when the soil carries machines and the maximum height of the new shoots is 15-20 cm. A reed canarygrass stand can be destroyed by using glyfosate and ploughing the dead stand. Young stands can be destroyed simply by ploughing without any chemical treatment.